Alueviestin Käsi sydämellä -kysymyksiin vastaa sastamalalainen kulttuurityöläinen, Marko Aho. Kenen ajatuksista sinä haluaisit kuulla? Vinkkaa osoitteeseen: toimitus@alueviesti.fi

1. Kuka olet?
”Marko Aho, 48, naimisissa ja kaksi lasta, ammatti tätä nykyä kirjastonhoitaja.”

2. Mikä on parasta työssäsi? Miten kulttuurikirjastonhoitajuus eroaa tavallisesta kirjastonhoitajan työstä?

”Tässä työssä on parasta se, että sen sisältö vastaa henkilökohtaista arvomaailmaani. Jos tätä ajattelisi myyntityönä, niin voisi sanoa että sellaista tuotetta on helppo myydä johon itsekin uskoo. Vaikken olekaan erityisen seurallinen, pidän myös siitä tavasta, jolla tässä työssä parhaimmillaan voi kohdata ihmisiä yksilöinä. Kulttuurikirjastonhoitaja hoitaa pientä musiikkiosastoa, tiedottaa ja järjestää tapahtumia ja näyttelyitä, mutta yleensä ottaen tämä on aivan tavallista kirjastotyötä.”

3. Olet myös musiikki-ihmisiä, kuulemma melkoinen kitarataituri. Miten musiikkikipinä aikoinaan syttyi ja mitä siitä on seurannut?

”Musiikki on peruja kodistani, samoin koulussa ala-asteella minulle sattui hyvä musiikinopettaja. En koskaan uskaltanut pyrkiä ammattimuusikoksi varovaisuuttani, mutta musiikista tuli tavallaan minulle pitkäksi aikaa ammatti: olen väitellyt kansanmusiikin tutkimuksen alalta, ollut vuosia työssä yliopistomaailmassa, ja ennen muuttoani Sastamalaan työskentelin vielä Kansanmusiikki-instituutissa Kaustisella. Minusta tuli sitten aktiivinen harrastelijamuusikko, ja soitan nytkin useammassa kokoonpanossa. Minulla on ollut yksi tavoite yli kaiken, oppia soittamaan jazzia, ja pahat kielet kertovat että sillä tiellä olen edelleen.”

4. Sastamalan kaupunginkirjasto julkaisi paikallista musiikkia kaupungin juhlavuoden kunniaksi. Miten idea syntyi ja mikä levyprojektissa yllätti?

”Lähtökohtani oli aika idealistinen, halusin nimittäin nostaa valokeilaan ruohonjuuritason amatöörit, joille nykymaailmassa tarjoutuu harmillisen vähän esiintymisfoorumeita. Sekä musiikin ammattilaiset että muut kaupalliset toimijat näkevät luonnollisena järjestelyn, jossa suuri yleisö tyytyy olemaan vain olemaan passiivinen vastaanottaja, ja musiikkia sitten esittää heille pieni eliitti. Oikeastaan vain soitinvalmistajat ovat amatöörin vilpittömiä ystäviä, koska siellä tiedetään, että nimenomaan miljoonat harrastelijat ostavat melkein kaikki maailman soittimet.

Ihminen on pohjimmiltaan rakennettu siten, että se on onnellisimmillaan tehdessään itse. Siksi tämä hanke, joka myös kirjaston johdon mielestä sopi hyvin uuden kirjastolain henkeen. Hanketta tehdessä minut yllätti se, että kun luulin tietäneeni kaiken mitä paikkakunnalla musiikin saralla tapahtuu, paljastui että olinkin tietänyt siitä vain kolmasosan!”

5. Missä olet varttunut ja mikä on rakkain lapsuusmuistosi?

”Sanotaan, että voit ottaa miehen pois Lapista mutta et Lappia pois miehestä, ja uskon että tämä pitää minunkin kohdalla paikkaansa. Olen varttunut Kittilässä, ja rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät kaikki pimeydessä kajastavaan valoon, on kyseessä sitten pakkasyönä loistavat tähdet tai auton takapenkiltä näkyvä Rovaniemen kaupungin lähestyvä iltavalaistus. Lapissa ei ollut pahimman kaamoksenkaan aikana koskaan aivan säkkipimeää kuten täällä lumettomassa etelässä.”

6. Ketä henkilöä arvostat?

”Arvostan sellaisia henkilöitä, jotka näyttävät saavuttaneen kokonaisvaltaisen balanssin. Olisi noloa osoittaa ketään henkilöä nimeltä, mutta näitä henkilöitä löytyy myös täältä Sastamalasta.”

7. Mikä on parasta Sastamalassa?

”Ihmiset täällä ovat aivan mukiinmeneviä, mutta nostaisin tässä silti esiin järvet ja muun luonnon. Luonto on minulle tärkeää, sen verran on lapsuus Lapissa muovannut sielunmaisemaani.”

Voit lukea kaikki kysymykset ja vastaukset vastaukset 24.7. Alueviestistä. Jutun printtiversiosta selviää muun muassa, mikä on Markon suosikkikirjallisuutta juuri nyt ja mikä häntä ärsyttää.