Siinä hän istuu kantakahvilansa ikkunapöydässä ja mussuttaa lounasta. Tuottelias ja monipuolinen sastamalalaiskirjailija on jo neljän Allun mies. Niin. Luit oikein. Jos et tiedä kuka on Allu, on sivistyksessäsi aukko lastenkirjallisuuden kohdalla.

Jukka-Pekka Palviaisen luoma sanavalmis ja nokkela yhdeksänvuotias Alexandra eli Allu on seikkaillut jo neljässä fiktiiviseen Kuoppakylään sijoittuvassa tarinassa. Kesällä ilmestynyt Allu ja outo Uolevi on ehdolla helmikuun alussa jaettavan Runeberg Junior -palkinnon saajaksi. Runeberg Junior -palkinto myönnetään suomen- tai ruotsinkieliselle lastenkirjalle, jonka kohderyhmänä ovat 6–9-vuotiaat lapset. Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa.

Ehdokkuus tuli Palviaiselle toistamiseen, sillä myös kirjasarjan aloittanut Allu ja salainen ihailija tavoitteli kyseistä palkintoa.

”Onhan se mukavaa, kun kirja noteerataan ehdokkuudella. Se tuo kaivattua lisänäkyvyyttä. Lastenkirjallisuus ylipäätään jää mediassa vähemmälle huomiolle, mikä on harmillista. Ei se ainakaan lukuinnostusta lisää”, kirjailija miettii.

Rohkea Allu ja vauhdikas mummo

Lastenromaanisarjaksi kasvanut tarina sai alkunsa Kariston kilpailusta, jossa haettiin perhe-elämää kuvaavia käsikirjoituksia. Palviainen kertoo, että myöhemmin WSOY innostui Allun hahmosta, siinä nähtiin paljon potentiaalia.

”Allu on hauska, omapäinen ja rohkea. Ja vaikka he isoveljensä Aapon kanssa usein vinoilevat toisilleen, ovat Allu ja Aapo yhtä tiimiä. Se on minulle tärkeää.”

Päähenkilön lisäksi kirja-arvioissa on kiinnitetty huomiota Allun ja Aapon vauhdikkaaseen isoäitiin. Energinen mummi suorastaan rokkaa; hän puhuu sujuvasti nuorisoslangia, harrastaa vauhtilaleja ja pistää jauhot suuhun kenelle tahansa.

Jos esikuvallisia vaikutteita etsitään, toteaa Palviainen pitävänsä kovasti muun muassa Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoista.

Allu-kirjojen keskiössä ovat ystävyyssuhteet. Kuoppakylässä ihmiset välittävät toisistaan, ja draama on pientä ja aina ratkaistavissa.

Lokakuussa ilmestyneessä viimeisimmässä Allu ja kummituskartano -teoksessa vietetään halloweeniä. Allu ja kaverit pääsevät luokkaretkelle kylän kärttyisimmän miehen, Ludwig von Äksylän, kartanoon. Huhujen mukaan siellä kummittelee. Lisäksi lapset näkevät joella kammottavan hirviön.

”Allu ja kaverit kohtaavat jännittäviä ja erikoisiakin juttuja, mutta kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä se ensin vaikuttaa. En ole halunnut teoksiini yliluonnollisia elementtejä. Ehkä siksi, kun olen itse tällainen tylsä realisti”, Palviainen virnuilee.

Seuraavaksi apinan jäljillä

Allujen vetovoima piilee paitsi kiinnostavissa henkilöhahmoissa, vetävässä tarinassa ja huumorissa myös Christel Rönnsin upeassa kuvituksessa. On vaikea yrittää miettiä Alluja ilman Rönnsin kuvitusta, kertomus ja kuvat kuuluvat saumattomasti yhteen.

Allu-kirjat ovat myös ylistys tavallisuudelle. Seikkailua ei tarvitse lähteä etsimään kaukomailta saati kokonaan toisista maailmoista, jos ihmisellä on vähänkään mielikuvitusta – ja Kuoppakylän lapsillahan on.

Viides Allu-kirja ilmestyy ensi kesänä. Mitä siltä on lupa odottaa?

”Sirkus saapuu Kuoppakylään. Allu ja kaverit seikkailevat kadonneen apinan jäljillä”, Palviainen paljastaa.