Aladin Ljesnjanin seisoo Huittisten tekonurmikentän laidalla ja muistelee hetkeä, jolloin rakkaus jalkapalloon syttyi.
Nuorimies muistaa yhä selvästi aurinkoisen kesäpäivän silloisella kotipihallaan Punkalaitumella. Ilma oli lämmin ja perheen lapset puuhastelivat isänsä kanssa ulkona. Vuosi oli 2009.
”Sitä en muista, mistä jalkapallo oli meille tullut. Ehkä olimme käyneet ostamassa sen tai isä oli tuonut sen jostain. Siinä etupihalla aloimme kuitenkin potkia sitä vastakkain isoveljeni kanssa. Intohimo syttyi välittömästi.”
Tuo pieni hetki saattoi olla Ljesnjanin elämän kannalta todella merkityksellinen, sillä nyt nuorimies kamppailee paikasta Suomen alle 19-vuotiaiden futsalmaajoukkueessa.
Yli kymmenen vuotta sitten syttynyt unelma urasta jalkapalloilijana ei ole enää pelkkä haavekuva, vaan konkreettinen tavoite.
Pääsy mukaan maajoukkueeseen on enää yhden leirin päässä.
Tarve päästä harjoittelemaan tavoitteellisesti
Kun intohimon liekki oli leimahtanut, Ljesnjanin halusi päästä pelaamaan jalkapalloa joukkueessa. Alkoivat jokaviikkoiset harjoitusreissut Huittisiin. Ensimmäiset oppinsa pelaamisesta Ljesnjanin sai Lauttakylän Lujasta.
”Ensimmäiset treenit jännittivät ihan hirveästi”, nuorimies naurahtaa.
Vuodesta 2009 asti Ljesnjanin on pelannut Lujan riveissä, väliin jäi vain yksi kausi, kun kyydit Punkalaitumelta Huittisiin eivät järjestyneet.
”Silloin pelasin Punkalaitumella miesten joukkueessa, mutta se oli sellaista rentoa potkimista, kaipasin enemmän tavoitteellisuutta.”
Jotain Ljesnjanin innostuksesta kertoo se, että hän keräsi Punkalaitumelta kaveriporukan, joka alkoi yhdessä käydä harjoituksissa Huittisissa. Isommalla porukalla kyydit saatiin järjestymään.
Muutama vuosi sitten Ljesnjanin perhe muutti Huittisiin, mikä helpotti huomattavasti harjoituksissa käymistä. Myös Aladinin pikkusisko on innostunut jalkapallosta.
Kuluvan kauden Ljesnjanin on pelannut jalkapalloa Raumalla, missä kokee treenaamisen olevan vielä Lujaakin tavoitteellisempaa. Futsalia nuorimies potkii Huittisten lisäksi loimaalaisessa, useamman kunnan pelaajista kootussa yhteisjoukkueessa.
Pelipaikka ja -aika vaativat paljon työtä
Jalkapallo ja futsal kuuluvat Ljesnjanin elämään jok’ikinen päivä. Jos hän ei potki palloa jalkapallokentällä, nuorimies treenaa Kännölässä tai urheilukentällä. Sen lisäksi, että pelaa, hän myös valmentaa kahta nuorempien poikien joukkuetta Lujassa.
”Sain Lujasta upeat eväät peliuralleni. Näin pieneksi paikkakunnaksi Lujassa tehdään uskomattoman hienoa pohjatyötä pelaajien hyväksi. Siellä osataan valmentaa ja nähdä potentiaali, joka kannattaa lähettää eteenpäin. Tästä syystä haluan myös itse auttaa nuorempia pelaajia ja toimia heille kannustavana esimerkkinä” Ljesnjanin kiittelee.
Mikä lajissa sitten viehättää niin paljon, että sille on valmis uhraamaan lähes koko elämänsä? Ljesnjanin joutuu pohtimaan vastausta hetken.
”Kilpailu”, hän vastaa lopulta.
”Pelipaikka ja -aika eivät tule ilman työtä. Onnistumiset vievät eteenpäin. Tuntuu hyvältä, kun pystyy parantamaan omaa suoritustaan”, hän perustelee.
Maajoukkuepaikan kohtalo selviää elokuun alussa
Se, pääseekö Ljesnjanin mukaan maajoukkueeseen, selviää elokuun alussa. Tulevalla leirillä on mukana 20 pelaajaa ja neljä maalivahtia. Leirin jälkeen joukkueessa jatkaa 12 pelaajaa ja kaksi maalivahtia.
Jo nyt Ljesnjanin voi kuitenkin kulkea rinta rottingilla, sillä ensimmäisellä pelaajakehitysleirillä oli mukana 80 pelaajaa ja tästä porukasta hän selviytyi jatkoon heittämällä.
”Pakko myöntää, että nyt mukana on todella tasainen joukko hyviä pelaajia. Mielestäni tästä porukasta on mahdoton sanoa, että kukaan erottuisi selkeästi parempana tai heikompana. Uskon, että on todella pitkälle tahdosta kiinni, ketkä lopulta jatkavat.”
Maajoukkueeseen valitut pelaajat pääsevät osallistumaan muun muassa futsalin EM-kilpailujen karsintoihin. Jos Ljesnjanin on mukana, yksi hänen suurimmista unelmistaan toteutuu.
”Pikkupojasta asti olen haaveillut siitä, että saisin pukea Suomen paidan päälleni ja pelata kansainvälisissä otteluissa. Ei sitä tunnetta pysty sanoin kuvailemaan, jos tämä käy toteen.”
Villeimmissä haaveissaan Ljesnjanin on nähnyt itsensä pelaamassa ammattilaisena jossain Euroopassa. Lähiviikot tulevat näyttämään, jäävätkö haaveet vain haaveiksi vai toteutuvatko unelmat.
