Kämmäkän vihtaseurat niitti mainetta etenkin kuusikymmenluvulla ja seitsemänkymmenluvun alussa.

Kiikan-Illosta kotoisin oleva Tapio Paavonen keräsi vihtaseurojen historian omakustanteena kansien väliin: Kämmäkän vihtaseurat 1966 – 1977.  Kirja kuuluu Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisusarjaan.

”Vihtaseurat Kämmäkässä alulle laittanut Raimo Haavisto järjesti viime kesänä vihtaseurojen muistelutilaisuuden. Silloin ihmiset eivät oikein uskaltautuneet mikrofonin eteen. Eli tilaisuus oli kirjan kirjoittamisen kimmokkeena”, muistelee Tapio Paavonen.

Kämmäkän vihtaseurat veti parhaimmillaan Raimo Haaviston silloin omistamalle vanhalle Pienviljelijäyhdistyksen talolle yli 500 ihmistä.

”Talolla oli pidetty jo ennen vihtaseuroja tansseja. Raimo keksi, että pidetään vihtaseuroja, joissa tanssi on pääasia. Aina tehtiin myös vihtoja.”

Illon Metsästysseura järjesti vihtaseuroja aina vuoteen 1977 saakka. Vuosina 1974 ja 1975 seuroja ei pidetty. Viimeisinä vuosina vihtaseurat pidettiin Illon Nuorisoseuran talolla.

”Kämmäkän vihtaseurojen suosioon on monta syytä. Kaksi nousi yli muiden, kun haastattelin ihmisiä kirjaa varten. Syrjäinen sijainti ilman erityisiä palveluita ja hieman ränsistynyt paikka oli eksoottista. Lisäksi ihmisiä oli niin paljon, että huonompi tanssija sai paljon anteeksi tungoksessa. Eli kaikki olivat samalla viivalla”, naurahtaa Paavonen.

Vihtaseurojen suosio alkoi hiipua 1970-luvun alun jälkeen.

”Vihtaseurat pidettiin sen verran pienissä tiloissa, että sinne ei satu kovin nimekkäitä esiintyjiä, lähinnä paikallisia taitajia. Vihtaseurat pidettiin aina perjantai-iltaisin ja Välimäen suulilla alettiin pitää tansseja samaan aikaan. Se oli isompi paikka ja sinne tuli nimekkäämpiä esiintyjiä.”

Tapio Paavosen kirja julkistettiin Kämmäkän Kyläseuran talolla viime perjantaina. Paikalla oli yksi soittaja vihtaseurojen ajalta. Hän oli Aulis Järvinen haitarinsa kanssa.