Sydäninfarktin saaneella Matti Puhakalla oli onnea matkassa – “Todennäköisesti toista kertaa ei käy näin hyvä tuuri”

Matti Puhakan Pimu-koira on ihmeissään, kun pääsi poikkeuksellisesti kuvausta varten isäntänsä viereen sohvalle. Puhakan poika Simo ajaa kartingia Italiassa. Hän lensi Suomeen kuultuaan isänsä sydäninfarktista. Palkintokaapin pokaalit ovat Simon uran varrelta.

Jatkoaika. Sellaisen sastamalalainen Matti Puhakka kokee saaneensa. Jos Puhakan naisystävä Outi ei olisi syyskuun puolivälissä ollut miehen luona yötä, ei Puhakka nyt istuisi kotisohvallaan koiraansa Pimua rapsuttelemassa.

”Jos olisin ollut yksin kotona, en olisi tässä. Niin lähellä lähtö oli.”

Outi heräsi sunnuntain 13. syyskuuta vastaisena aamuyönä siihen, kun vieressä maannut Puhakka korahteli. Sairaanhoitajana työskentelevä nainen ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä. Puhakka itse on yön ja parin seuraavan päivän tapahtumista muiden kertomusten varassa, mutta tietää saaneensa apua nopeasti.

”Outi kiskoi minut sängystä lattialle, soitti hätäkeskukseen ja alkoi elvyttää. Väri kasvoillani oli kuulemma muuttunut jo sinertäväksi. Ambulanssi oli paikalla parissa minuutissa ja myöhemmin tuli vielä lääkärihelikopteri. Ensihoitajat saivat pumpun lyömään ja helikopterilla lähdettiin lujaa Tampereelle.”

Puhakka heräsi sairaalassa parin päivän päästä, eikä muistanut tapahtumista mitään. Myös kaksi kohtausta edeltänyttä päivää ovat sumun peitossa.

”Lääkäreiden mukaan se on ihan normaalia.”

Liian monta rautaa tulessa

Mikään ei valmistellut Matti Puhakkaa siihen, että hän saisi sydäninfarktin. 61-vuotias mies on perusterve, eikä kohtaus antanut minkäänlaisia viitteitä tulostaan. Edeltävänä iltana nukkumaan mentiin aivan kuin ennenkin.

”Lääkärit eivät löytäneet mitään fyysistä syytä tapahtuneelle. Ainoa vaihtoehto on se, että mies on mennyt liian lujaa. On ollut liian monta rautaa tulessa.”

Autokorjaamoyrittäjänä työskentelevän Puhakan työmaa on kotipihassa. Liian monena päivänä hän on lopettanut hommat vasta iltahämärissä, huokaissut hetken television ääressä ja kömpinyt sitten nukkumaan. Aamulla sama rumba on alkanut alusta.

Päivätyön lisäksi tekemistä ja pohdittavaa on tarjonnut autourheilu. Matti Puhakka on Monakon kartingradan toimintaa pyörittävän Monako FK:n puheenjohtaja ja istuu AKK:n kartingin lajiryhmässä.

”Puhelin soi paljon. Usein on niin, että kun yksi asia on työn alla, toista jo miettii samalla mielessään”, mies myöntää.

Ilman sydäninfarktia Puhakka olisi syyskuisena sunnuntainakin ollut kartingin parissa. Vihdissä ajettiin kilpailu, johon mies oli hankkinut palkinnot. Kaikeksi onneksi auto oli pakattu valmiiksi, joten tilanteesta kuultuaan seurakaveri lähti Vihtiin ja lapset saivat pokaalinsa.

Sydämentahdistimen etäseurantalaite on löytänyt paikkansa yöpöydältä kelloradion vierestä.

Löytyisikö yritykselle jatkaja?

Puhakka oli sairaalassa pari viikkoa ja kotiutui syyskuun lopussa sydämentahdistimen kanssa.

Sairauslomaa miehelle kirjoitettiin kolme kuukautta. Nyt hän opetellut ottamaan rauhallisemmin.

”Ainakin toistaiseksi aika on kulunut moitteetta. Aamulla lähden aamukahville Leipomo Arinaan, siellä vierähtää helposti toista tuntia. Ja kyllä sitä parit päiväunetkin päiviin mahtuu”, Puhakka naurahtaa.

Matti Puhakka ei vielä tiedä, miten sairastuminen vaikuttaa hänen työntekoonsa. Sydämentahdistimen kanssa esimerkiksi auton moottorin korjaaminen ei ole suotavaa, ja ongelmia voi ilmetä jos on tekemisissä korkeajännitteisen sähkön tai voimakkaan magneettikentän kanssa. Mies on pohtinut sitäkin, siirtyisikö nauttimaan eläkepäivistä.

”Siinä tapauksessa olisi hienoa, jos yritykselle löytyisi jatkaja. Asiakkaat sekä tarvittavat pelit ja vehkeet olisivat tässä valmiina.”

Vaikka sydänkohtaus iski yöllä, ei nukkumaanmeno ole tapauksen jälkeen pelottanut Puhakkaa.

”Ennemmin sitä aina aamulla miettii että jaaha, yöllä ei ole ollut mitään häikkää, kun tässä vielä ollaan.”

Kaikella on tarkoituksensa

Kaikella on tarkoituksensa. Vaikka Matti Puhakka ei usko korkeampiin voimiin, tähän lauseeseen hän uskoo. Sydäninfarktin tarkoitus Puhakan kohdalla oli pysäyttäminen.

”Se herätys, että elämässä on muutakin kuin työ ja luottamustoimet. Olen aina nauttinut siitä, kun olen saanut rähjätä kaikenlaisten vehkeiden kanssa, mutta nyt ymmärrän että muutakin pitää olla. Sellaisia asioita elämässä pitäisi tehdä, mistä oikeasti tykkää.”

Pysähtymisen mies on ottanut tosissaan, ja esimerkiksi paikastaan AKK:n lajiryhmässä hän on jo luopunut. Puhakka tietää, että hänellä oli onnea matkassa.

”Todennäköisesti näin hyvää tuuria ei käy toista kertaa.”

Puhakka ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä autokorjaamonsa kanssa. Sydämentahdistin vaikuttaa tiettyjen remonttien tekemiseen. “Olisi hienoa, jos valmiille yritykselle löytyisi jatkaja”, mies miettii.

Jätä kommentti