Olipa kerran piskuisella Suodenniemellä nuorisoseuraintalo, joka myöhemmin muuttui seuraintaloksi ja sitten urheilutaloksi. Talo siis rakennettiin alkujaan varmaan 30-luvulla (en löytänyt edes Wikipediasta sen varmaa ensimmäistä rakennusvuotta). Sen seinien sisälle kokoontuivat silloin Suodenniemen nuoret, joita koulutettiin suojeluskunnan toimesta mahdolliseen rintamalle lähtöön. Kun sota sitten syttyi, lähtivät alueemme nuoret miehet sinne jonnekin. Joillekin se lähtö oli viimeinen.
Sodan aikana ja sen jälkeen talo toimi nuorison kohtaamispaikkana ja siellä järjestettiin ainakin ohjelmallisia iltamia. Talo alkoi olla heikkokuntoinen, mutta paikkakunnan yhdistykset, erityisesti nuorisoseura, pitivät sitä toiminnallaan voimallisesti yllä. Elettiin sodanjälkeistä ylenpalttisen talkoohengen aikaa.
Tuli vuosi 1960. Kunnan puuhamiehet ja naiset löivät viisaat päänsä yhteen. Seuraintalo oli rakennettava uusiksi. Rakentamisvimma olikin kova. Kyliltä kerättiin tukit rakennuspuiksi ja talo sai tuona vuonna uudet tilat. Niiden myötä myös toiminta saavutti yläkuolokohtansa. Tansseja alettiin järjestää entistäkin tomerammin, ja maan huippusolistit houkuteltiin tänne esiintymään. Väkeä virtasi tansseihin kaikkien lähialueiden maanteiden täydeltä.
Parhaina lauantaipäivinään Suodenniemen seuraintalo ahmi sisäänsä lähes 2000 innokasta ihmistä. Tarkoittaa sitä, että yhtenä iltana saattoi väkeä olla lähes kaksinkertaisesti nykyisestä Suodenniemen väkimäärästä. Parisuhteita syntyi takuulla satoja noiden vuosien aikana. Muistan itsekin siellä muutaman kerran käyneeni, ja isä oli siellä monesti järjestysmiehenä. Heilläkin hommia piisasi, sillä siihen aikaan seuraintalon liepeillä virtasi jokien ja koskien lisäksi myös viina ja muut humalluttavat aineet.
Urheilutalon voiman vuodet vierivät ohi, ja sen ylläpito yhdistysten toimesta kävi mahdottomaksi. Niinpä Suodenniemen kunta lunasti hallin omakseen 80-luvun alussa sitkeiden neuvottelujen jälkeen. Vuonna 1986 taloa peruskorjattiin ja laajennettiin isoksi liikuntahalliksi. Siitä asti urheilutalo on ollut monumentti ja katseiden vangitsija keskellä kylää. Se on ollut loistava paikka harrastuksille, liikunnalle, tapahtumille ja juhlille.
Nyt, marraskuussa 2020, talon rakenteet on yllättäen todettu niin heikkokuntoisiksi, että kaupunki on laittanut monumenttimme käyttökieltoon. Päätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Emme voi sitä todeksi uskoa. Aitaukset rakennuksen ympärillä vahvistavat asian. Rakas urheilutalomme taitaa olla tiensä päässä. Lopullisesti.
Kysymysmerkit halkovat nyt ilmaa Suodenniemellä. Tarvitsemme ehdottomasti sisäliikuntatilat tänne. Missä pelaavat huippuvalmennuksessa olevat pojat futispelejään jatkossa? Heitä on paljon, yli 30.Entäpä salibandyä harrastavat, tai lentopalloa, tai sulkapalloa, tai muita joukkoharrastuksia. Puhumattakaan muista tapahtumista, joiden keskipiste urheilutalomme on ollut. Ala-asteen liikuntatunnit hakevat myös uutta paikkaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nyt varmaan haetaan tilapäisratkaisua tulevaksi talveksi. Pitäisi riittävän läheltä löytyä paikka. Sitä nyt etsitään kuumeisesti. Mutta entäpä tulevaisuus? Löytyykö kaupungilta halua rakentaa tänne uudet tilat tilanteessa, jossa investointien tarve on Sastamalassa loppumaton? Toivon, että löytyy. Sastamala suorastaan huutaa tuskissaan sykettä ja vetovoimaa. Myös Suodenniemen alue tarvitsee sitä. Ja sitä tänne toisi uusi liikuntahalli oheistoimintoineen.
Olipa kerran siis seuraintalo, joka toimi elämisen voimakeskuksena. Sen suosio oli valtava. Nyt elämme toisenlaista aikaa, mutta edelleen ihmiset kaipaavat paikkaa, johon mennään eikä meinata.
Toivonpa totisesti, että tälle tarinalle löytyy uusi mahdollisuus. Loppua en tarkoita. En, pois se minusta!
Tarmo Seppä
Kaupunginvaltuutettu Suodenniemen kaupunginosasta.
