Yritys on kuin oma lapsi, siitä on vaikea päästää irti – “Jatkajan löytäminen on suuri haaste”

 

Päälle seitsemänkymppiset Seppo ja Paula Lehtinen olisivat jo mieluusti kokoaikaisesti eläkkeellä.

Nuoruudessaan Paula Lehtinen suunnitteli uraa kansakoulun opettajana. Ovi opettajaseminaariin ei ensi yrittämällä auennut, mutta elämällä oli tarjota jotakin muuta. Paula huomasi ilmoituksen, jossa luki: myyjätär saa paikan. Hän vastasi City-kemikaliota pyörittävän Helena Huovilan ilmoitukseen ja oli pian työssä, josta huomasi todella pitävänsä.

”Myöhemmin haave omasta yrityksestä toteutui ja sain vuokrattua liiketilan upouudesta Kassantalosta. Minulla riitti intoa sekä uskoa omaan tekemiseen, olinhan toiminut alalla siinä vaiheessa jo seitsemän vuotta”, Paula toteaa.

Paula Lehtisen luotsaama Puistokadun Kemikalio on tarjonnut palveluitaan yli puoli vuosisataa. Lähes yhtä kauan on toiminut hänen miehensä Seppo Lehtisen omistama Valokuvaamo Keskuskuva Onkiniemenkadulla.

Kirjapainoalan koulutuksen ja työkokemuksen omaava Seppo perusti yrityksensä valokuvausharrastuksensa innoittamana.

”Taiteilijaa minussa ei taida olla, mutta sitäkin kiinnostuneempi olen teknisistä innovaatioista”, hän tuumaa.

Jälkeenpäin Lehtiset ovat muistelleet usein lämmöllä edesmennyttä pankinjohtaja Viljo Rönkköä, jolla riitti luottamusta nuoren parin visioihin.

”Aloitin yrittämisen sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa”, Seppo nauraa.

Vaikka pöytä on valmis, aina voi keksiä uutta tarjottavaa

Paula ja Seppo Lehtinen olisivat ikänsä puolesta voineet viettää täysiä eläkepäiviä jo useamman vuoden. Pitkän linjan yrittäjille itse alusta asti rakennettu liiketoiminta on kuin oma lapsi. Siitä on vaikea päästää irti.

”En haluaisi vain myydä yritystäni kenelle tahansa tai tyhjentää varastoa ja lopettaa kuin seinään”, tuumaa Paula.

Samansuuntaisia ajatuksia on Sepolla.

”Olisi hienoa, jos löytyisi asialleen omistautuva ja sitoutunut yrittäjä. Sellainen, jolla olisi edellytykset kehittää liiketoimintaa.”

Vaikka molemmissa yrityksissä on vakiintunut asiakaskunta ja ammattitaitoinen henkilökunta, pelkästään sijoitusmielessä niitä ei kannata ostaa.

”Yrittäjän omaa panosta tarvitaan. Kemikaliossa voisi menestyä esimerkiksi idearikas kosmetologi. Vaikka pöytä on valmis, aina voi keksiä uutta tarjottavaa”, Paula miettii.

”Sellaiset ihmiset pärjäävät, joilla on taitoa katsoa omaa rappusta pidemmälle”, kiteyttää Seppo.

”Että on utelias ja haluaa oppia omasta alastaan”, komppaa Paula.

“Vaakakupissani painoivat jatkuvuus ja paikallisuus”

Seppo Lehtisellä on vuosikymmenten kokemus myös painetun lehden tekemisestä. Kipinä media-alan yrittäjäksi syttyi, kun hän kokemäkeläisessä kirjapainossa seurasi kaupunkilehti Tamperelaisen painamista. Seppo lähti osakkaaksi Länsituuli-nimiseen lehteen, josta monien vaiheiden jälkeen sukeutui Alueviesti.

Vaikka myllerrys media-alalla on ollut viime vuosikymmeninä rajua, ei Seppo Lehtisen ole tarvinnut olla lehden tilanteesta huolissaan. Yritykselle kun löytyi jatkajia lähipiiristä.

”Ei kai se mikään salaisuus ole, että Alma Media oli Alueviestistä aikoinaan kiinnostunut ja he tarjosivat siitä hyvin. Rahaa enemmän vaakakupissani painoivat kuitenkin jatkuvuus ja paikallisuus, en halunnut myydä lehteä heille.”

Seppo on ylpeä siitä, että lehti on selvinnyt omillaan, itsenäisenä.

”Minun konstini oli jo käytetty. Nykyiset omistajat eivät ole tuudittautuneet vanhoihin kaavoihin, vaan katsovat rohkeasti eteenpäin.”

Monen yrittäjän ilo on onnistunut sukupolvenvaihdos. Mutta tarkoittaako bisneksestä luopuminen myös vastuusta vapautumista?

”Joskus käy niin, ettei yritys enää sukupolvenvaihdoksen jälkeen menesty kuten ennen. Se on varmasti rankkaa monestakin syystä”, Lehtiset miettivät.

Tanja Aarnikuru kannustaa kääntymään ulkopuolisen välittäjän puoleen, jos myynti pitkittyy.

Elämäntyön hinnoittelu on usein vaikeaa

Sastamalan vs. elinkeinojohtaja Tanja Aarnikurun mukaan yleisin syy harkita yrityksestä luopumista on yrittäjän ikääntyminen. Jatkajan löytäminen on suuri haaste.

”Monesti nämä yritykset ovat vahvasti yrittäjään henkilöityneitä tai ainakin sellaisia, missä yrittäjän oma työpanos on merkittävä.”

Aarnikurulla ei ole tarkkaa tietoa myynnissä olevien sastamalalaisyritysten lukumäärästä, koska vain pieni osa päätyy esimerkiksi Yrityspörssiin, jonne elinkeinopalvelut tarjoaa maksutta näkyvyyttä kolmeksi kuukaudeksi.

”Lisäksi osa yrityksistä on niin sanotussa hiljaisessa myynnissä, eli niistä saa kertoa, jos joku sattuu kysymään. Näissä tapauksissa kysyntä ja tarjonta harvoin kohtaavat.”

Aarnikuru kertoo, että kaupungin elinkeinopalveluista kysellään jonkin verran myynnissä olevia yrityksiä, mutta useimmiten ostaja on kiinnostunut ostamaan kannattavan yrityksen sijoitusmielessä, eikä ole valmis itse toimimaan yrityksessä.

”Näitä ei meillä ole niin sanotusti hyllyssä”, hän hymähtää.

Aarnikuru tarjoaa myyntiin tulevia yrittäjävetoisia yrityksiä oppilaitoksille, joista alan opiskelijoita valmistuu, koska monella alalla yrittäjyys voi olla ainoa tai ainakin luontevin vaihtoehto. Olemassaoleva yritys voi myös olla helpompi vaihtoehto kuin aloittaa tyhjästä.

Parhaassa tapauksessa käy Aarnikurun mukaan niin, että kokenut yrittäjä voi olla alkuun mentorina ja esitellä uuden yrittäjän asiakaskunnalle ja saada näin herätettyä luottamusta uuteen toimijaan.

Tanja Aarnikuru, mitkä ovat ne yleisimmät kompastuskivet, kun yritykselle etsitään jatkajaa?

”Ainakin hinnan määrittely on todella vaikeaa, varsinkin jos kyseessä on yrittäjän elämäntyö.”

”Luopumiseen pitäisi myös valmistautua hyvissä ajoin ja laittaa yritys myyntikuntoon, niin että myyjä tietää mitä myy ja ostaja tietää mitä ostaa.”

Vs. elinkeinojohtaja huomauttaa, että asiakkaita ei voi myydä, eikä valmista asiakaspohjaa voi siten laskea hintaan mukaan. Samoin yrityksen nimi on kinkkinen, jos se sattuu pohjautumaan omistajan nimeen.

”Ulkopuolinen välittäjä on hyvä ottaa avuksi jos arvonmäärityksen tai muun kanssa tarvitsee apua ja objektiivista näkemystä”, hän vinkkaa.

Jätä kommentti