“Ylivoimaisesti suurin linjoilta nouseva hätä on yksinäisyys” – Kriisipuhelin soi nyt enemmän kuin koskaan

Katja Korpela, Marjatta Vihlman, Hanna Takalo ja Merja Kordeliin päivystävät Mieli ry:n Kriisipuhelinta joko kotona tai Tukitalon toimipisteissä Huittisissa ja Sastamalassa.

MIELI Mielenterveys ry:n Kriisipuhelin on soinut tänä vuonna tiheämmin kuin koskaan ennen. Tukitalo ry:n toiminnanjohtaja Ari Tiensuun mukaan puhelut ovat viime vuosina lisääntyneet tasaiseen tahtiin, mutta koronan myötä kriisipuhelimen yhteydenotot nousivat räjähdysmäisesti.

Muutama viikko sitten Vastaamon tietomurto kuumensi linjat.

”Ihmisillä, jotka Kriisipuhelimeen soittavat, voi olla pienempi tai isompi hätä. Tällä hetkellä murehditaan paljon koronan vaikutuksista, mutta ylivoimaisesti suurin linjoilta esiin nouseva hätä on yksinäisyys”, vapaaehtoisina tukihenkilöinä Kriisipuhelimeen vastaavat huittislaiset Marjatta Vihlman ja Merja Kordelin kertovat.

Kriisipuhelimeen vastaavat koulutetut vapaaehtoiset. Puhelin päivystää vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Tukitalon sastamalalaiset ja huittislaiset vapaaehtoiset huolehtivat puhelimeen vastaamisesta yhteensä 12 tuntia viikossa.

Puhelumäärän kasvaessa myös vapaaehtoisten tarve on kasvanut.

”Meillä on tällä hetkellä noin 35 aktiivista vapaaehtoista. Pärjäämme sillä toistaiseksi, mutta saadaksemme toiminnan varmemmalle pohjalle, vapaaehtoisia pitäisi olla reilut 40. Sellaiselle viidelle tai kuudelle vapaaehtoiselle olisi ihan akuutti tarve”, Tiensuu sanoo.

“Koskaan ei voi tietää mitä on luvassa”

Vihlman on vapaaehtoistoiminnan konkari, hän on ollut toiminnassa mukana yli kymmenen vuoden ajan. Kuten kaikki vapaaehtoiset, Vihlman aloitti tukihenkilötoiminnan päivystämällä Kriisipuhelimessa. Sen lisäksi hän on ollut myös henkilökohtaisessa yksilötukisuhteessa.

”Kävimme tuettavani kanssa kahvilla ja kirjastossa. Tehtäväni oli toimia sellaisena rinnallakulkijana.”

Tukitalon vapaaehtoiset voivat kouluttautua myös RIKU-rikosuhripäivystykseen, toimia ryhmätoimintojen ohjaajina sekä päivystää nuorille suunnatussa Sekaisin-chatissa.

Työ on vaativaa, joten vapaaehtoiset saavat kattavan koulutuksen.

”Koskaan puhelimeen vastatessa ei voi tietää, mitä on luvassa. Yhtä hyvin linjoilla voi olla ihminen, joka kaipaa juttuseuraa kuin itsetuhoinen henkilö”, vuoden verran tukihenkilönä toiminut sastamalalainen Katja Korpela kertoo.

Vapaaehtoisen tärkein tehtävä on toimia kuulevana korvana ja tarvittaessa ohjata soittaja eteenpäin oikeanlaisen avun pariin.

”Meidän ei tarvitse osata vastata kaikkiin kysymyksiin tai löytää ratkaisua jokaiseen ongelmaan. Koulutuksen kautta meillä on tieto, että osaamme ohjata saamaan apua oikeasta paikasta, eivätkä kaikki puhelut ole suuria kriisejä, vaan usein jo yksi keskustelu meidän kanssamme voi auttaa oivaltamaan jonkun sellaisen asian, minkä avulla jaksaa eteenpäin”, Kordelin tietää.

Taustatukea ja välineitä enemmän kuin päivätyössä

Vapaaehtoiset päivystävät puhelimessa itselleen sopivasti, muutaman tunnin ajan, kerran tai pari kuukaudessa.

”Ei voi sanoa, että tämä olisi ajallisesti mitenkään kohtuuttoman rasittavaa”, Korpela naurahtaa.

”Ja kun toiminta perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen, siihen saa osallistua juuri sen verran kuin itsestä sopivalta tuntuu”, Sekaisin-chatissa päivystävä sastamalalainen Hanna Takalo korostaa.

Jotteivät Kriisipuhelimesta kuullut asiat jäisi vaivaamaan vapaaehtoisten mieltä, asiat puretaan aina päivystyksen päätteeksi yhdessä Mieli ry:n työntekijöiden kanssa.

”Lisäksi meillä on kerran kuussa työnohjaus, joten tähän tehtävään saa kyllä enemmän taustatukea ja välineitä kuin moneen päivätyöhön”, Vihlman sanoo.

Seuraava MIELI Mielenterveys Tukitalo ry:n vapaaehtoiskoulutus käynnistyy tammikuussa.

Jätä kommentti