Vuosisatoja ovat suomalaiset joutuneet muuttamaan kotiseudultaan työn ja toimeentulon vuoksi. Elämisen edellytykset ovat kuitenkin muuttuneet valtavasti. Varsin monissa Suomen muuttotappiokunnissa löytyy jo riittävästi työtä ja toimeentuloa etätyön myötä. Tarjonta on myöskin monipuolista pitäen sisällään erilaiset koulutustasot. Kuitenkin suurkaupunkien vetovoima on nuorten aikuisten osalta työntövoimaa suurempi. Voidaankin kysyä: miksi?
Kun toimeentulo on turvattu joko työllä tai sosiaalisin etuuksin ja työaika on vain pieni osa vuoden tunneista, niin viihtymättömyyden kirot ovat iskostuneet vapaa-aikaan. Maamme suuret kaupungit, kuten Tampere, vetävät erityisesti 20-40 -vuotiaiden ikäluokkia. Suuren kaupungin ongelmat realisoituvat kuitenkin mm. opiskeluajan yhteisöllisyyden päätyttyä. Asunnot ovat entistä pienempiä ”lokeroita”. Niissä ei viihdytä. Kaupungissa on siis investoitava jatkuvasti jos jonkinlaiseet areenaan, kauppakeskukseen, baariterassiin, huvipuistoon jne. betonia säästämättä ja ilmastomuutoksen hillintää ajattelematta, ongelmina vielä huumeet, rikollisuus ja mielenterveys.
Valitettavasti me emme Sastamalassa ole riittävästi sisäistäneet viihtyvyyden merkitystä varsinkin koulutettujen nuorten aikuisten kannalta. Olin aikaisemmin varsin kriittinen uimahallin rakentamiseen Sastamalaan. Mutta en valitettavasti osannut nähdä kokonaisuutta. Nuoret aikuiset tarvitsevat vapaa-ajankeskuksen, minne kokoontua hengailemaan; missä viettää aikaa ja tapaa ystäviä ja tuttavia. Mutta heille pelkkä uimahalli olisi torso. Niinpä uimahalli olisi vain yksi osa palvelutarjontaa. Rakentaisin taloon peli-ja kuntosalin, keilaradat, jopa anniskelubaarin, musiikkisalin, videostudion, trendimyymälän jne. Tilojen tulisi olla helposti muunnettavissa erilaisten yrittäjien tarpeisiin. Näiden osalta parhaita asiantuntijoita olisivat toki nuoret itse, joten ehdotukset ovat vain suuntaa-antavia.
Lukion ”parkkipaikalla” näemme jos jonkinlaista nuorten menopeliä. Kun nuorilla on kulkuneuvot moneen menoon, niin se palvelee hienosti viihtymistä varsinkin keskustan ulkopuolella. Nuoret haluavat ”vaihtaa maisemia”. Siispä Äetsästä, Kiikoisista, Suodeniemeltä tai Mouhijärveltä ei ole järin hankala huristella keskustaan vapaa-ajan taloon tapaamaan muita nuoria vieläpä harrastusten merkeissä. Tämä jos mikä motivoi heitä jäämään kotikonnuille, se lienee myös paikallisen väestön toive.
Hieman ennen vuosituhannen taittumista kehittelimme Vammalaan Aikuiskoulutuskeskuksen sekä ns insinööriputken. Tämän nimen lehdistö antoi kolmen yrityksen – Vammalan konepajan, Vexven ja Vammaksen – sekä ammattikoulun idealle. Halusimme ammattikouluun 4-vuotisen lukion, missä opiskelijat voisivat ylioppilastutkinnon lisäksi suorittaa metallialan perustutkinnon. Yritykset antoivat käytännön koulutuksen ja ammattikoulu teoreettisen. Kun nuori tämän jälkeen lähtee opisto- tai korkeakoulutason opintoihin, takaavat yritykset hänelle kesäharjoittelupaikan omalta alaltaan. Näin halusimme ikäänkuin ankkuroida nuoret jäämään kotiseudulleen. Idea oli ja on hyvä. Sitä kannattaa jalostaa.
Lehdestä luimme pari viikkoa sitten valtuustoaloitteesta, missä ehdotetaan matkakustannusten korvaamista korkeakouluopiskelijoille, jotka opiskelevat Sastamalasta käsin. Ehdotuksen tekijä on hienosti oivaltanut, mistä tässä on kysymys. Meidän tulee kaikin voimin taistella jokaisesta koulutetusta nuoresta. Ellei ole hyviä veronmaksajia, ei ole palveluja, joiden puutteesta kärsivät eniten vähävaraiset ja syrjäseudut.
Kalle Lomma
