”Mielikuva roskakaloista joutaa jo romukoppaan” – Suomen viimeinen erakkokalastaja tuntee myös Sastamalan kalavedet

Janne Kalatalousministeri™ Raution elämäntehtävä on saada suomalaiset syömään kotimaista villikalaa.

Suomalaisen luonnonkalan puolestapuhuja, luennoitsija, kalastaja, kokki ja villikalatuotteiden valmistaja Janne Kalatalousministeri™ Rautiota voi luonnehtia myös Suomen viimeiseksi erakkokalastajaksi. Nimityksen on keksinyt Raution yhteistyökumppani, tunnettu suomalainen matkailuyrittäjä ja entinen muusikko Pentti-Oskari Kangas.

Rymättylässä Airiston laidalla pienessä, sähköttömässä saaressa kalastajamökissä jo kolme vuotta asunut Rautio ei lakkaa ihmettelemästä, miksi meillä tuhansien järvien ja yli 70 kalalajin maassa syödään yli 80-prosenttisesti ulkomailta tuotua kalaa. Siksi hänen elämäntehtävänään onkin saada ihmiset ymmärtämään, että roskakaloja ei ole.

”Kotimaista särkeä heitetään satoja tuhansia kiloja vuodessa roskiin, vaikka esimerkiksi graavattu särki muistuttaa maultaan siikaa. Särki on jopa parempaa”, hän vakuuttaa.

Ethän enää heitä särkiä menemään? Niistä voi valmistaa herkullisia kalapuikkoja. Reseptin löydät tämän jutun lopusta.

Soitan Rautiolle toukokuisena arkipäivänä. Meri on antanut miehelle upean saaliin: verkon täydeltä valtavankokoisia särkiä. Niistä hän tekee tomaatti- ja chilisärkeä purkkeihin. Osasta hän valmistaa maukkaita kalapuikkoja itselleen lounaaksi.

”Nyt tosin ongelmaksi on muuodostunut säilykepurkkien saanti markkinoilta. Ukrainan sodan vuoksi kyseinen tavara on kortilla. Kysyntää olisi vaikka kuinka, mutta en pysty lupaamaan milloin saan materiaalia seuraavaan toimituserään”, hän harmittelee.

Raution ylistyspuheet villikaloista eivät ole kaikuneet kuuroille korville, päinvastoin.

”10-vuotinen työni on tuottanut tulosta ja särkeä osataan jo käyttää ja arvostaa. Esimerkiksi Yle on tehnyt monta isoa juttua särjen noususta arvokalojen joukkoon. Apetit valmistaa suosittua särkipihviä, ja lisäksi markkinoille on tullut monia purkkisärkituotteita omieni lisäksi.”

Onpa Rautio kirjailijakin. Vuonna 2018 Otava julkaisi ensimmäisen suomalaisen kalaruokakirjan, Suomalaista villikalaa. Siihen Rautio on koonnut reseptejä vain aliarvostettujen kalojen käytöstä. Lisäksi kirjassa on myös vahva tietokirjaosuus.

”Kirja on taidettu jo myydä pitkälti loppuun, mutta nyt teon alla on uusi kirja”, mies paljastaa.

Graavisärkileipä härkäsimpun mädillä. Härkäsimppua ei voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia kauniiksi kalaksi, mutta sen mätiä on kutsuttu myös keisarin kaviaariksi.

Lukijoita Kalatalousministeri™ patistaa ongelle.

”Ongella mielikin lepää. Ja ottakaa lapset mukaan. He innostuvat heti kalan saatuaan ja kalastuksesta voi tulla jopa elinikäinen harrastus. Onki maksaa vain 50 senttiä. Myös verkko ja katiska ovat hyviä vaihtoehtoja särkikalan pyyntiin. Tiesitkö, että särkiä ui vesistöissämme 19:aa eri lajia”, Rautio kysäisee.

”Teillä on siellä Sastamalan seudulla hyvät kalavedet ja Kokemäenjoesta saattaa nousta herkullinen toutainkin”, hän tietää.

Villikalan pyynti ja valmistus ruuaksi on myös ekoteko.

”Lähikalan hiilijalanjälki on pieni, jopa miinusmerkkinen, kun taas tuontikalan on jotain aivan muuta. Ja tärkeintä on se, mitä rehevissä vesissämme tapahtuu, kun sieltä poistetaan särkikalaa. Samalla nimittäin poistetaan vesistä fosforia ja typpeä, jotka rehevöittävät vesistöjämme”, Rautio muistuttaa.

Kalastus saattaa tympäistä, jos saalista ei tule. Tähänkin Kalatalousministerillä on vinkki.

”Kaloja voi houkutella paikalle mäskäämällä. Otetaan nyrkillinen kaurahiutaleita, kastetaan ne nyrkissä rantaveteen ja heitetään kohtaan, jossa on katiska tai jossa aiotaan kalastaa mato-ongella. Kastelu siksi, että tuuli ei vie hiutaleita. Jo vanha kansa tiesi, että särkikalat ja ahvenet haistavat kaurahiutaleet kilometrin päähän ja tulevat syömään.”

Suomen viimeinen erakkokalastaja mielipuuhassaan.

Entä sitten ne ennakkoluulot: hauenliha on kuivaa ja särjessä on piikkejä.

”Särki ei ole kovin ruotoinen kala, vaikka näin kuulee usein väitettävän. Kun särjen fileoi, niin siihen jää vain todella hento ruoto selkäfileeseen, joka pehmenee huomaamattomaksi paistettaessa tai savustaessa. Savusärki se muuten vasta herkku onkin: täysruokosokeria ja suolaa päälle, annetaan imeytyä puoli tuntia ja sitten 15 minuutiksi savuun, ja savustus mieluiten omenapuulla. Särjestä voi myös tehdä monitoimikoneella kalamassan ja paistaa siitä vaikka kalapihvejä.”

Ja jos väittää hauenlihaa kuivaksi, silloin valmistaa sen väärin.

”Olen samaa mieltä kuin jo edesmennyt, tunnettu suomalaisen ruuan puolestapuhuja Jaakko Kolmonen. Hän sanoi aina, että jos suomalaisesta kalasta ei saa maistuvaa, niin vika on kokissa.”

Janne Kalatalousministeri™ Raution vinkit ovat rahanarvoisia ajassa, jolloin kalan hinta on noussut vuodessa noin 30 prosenttia.

”Kotimaisten särkikalojen ruokakäyttöä kannattaa ehdottomasti lisätä ja tiedostaa, että olemme täysin omavaraisia suomalaisen kalan suhteen. Kurssini, joilla opetellaan miten särkikaloja käsitellään, säilötään ja valmistetaan ruuaksi ovat olleet todella kysyttyjä. Nykyisessä maailmantilanteessa on tärkeää, että kotitaloudet oppivat kartuttamaan varmuusvarastojaan”, Rautio muistuttaa.

Janne Kalatalousministeri™ Rautio jakaa tietoa ja reseptejä FB-sivuillaan, jotka löytyvät nimellä Kalatalousministeri Rautio.

Särkikalapuikot syntyvät Raution ohjeilla näin: 

Särkikalafileitä (tähän käy mikä kala vaan)
Merisuolaa
Täysruokosokeria eli intiaanisokeria
1 dl ruisjauhoja
2 munaa
1 dl korppujauhoja
Paistamiseen rypsiöljyä tai kookosrasvaa
Fileoi kala ja poista ruodot. Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki.
Ripottele fileiden päälle merisuolaa ja sokeria.
Kuumenna pannulla öljyä niin, että sitä on noin sentin verran.
Upota kalafileet ensin ruisjauhoihin, sitten munaseokseen ja lopuksi kääntele fileet korppujauhoissa.
Kypsennä kalapuikot kuumassa rasvassa nopeasti, molemmin puolin minuutti tai puolitoista. Nosta valmiit kalapuikot talouspaperin päälle, jolloin ylimääräinen rasva imeytyy pois. Nauti hyvän kalakastikkeen kera.

Särkifilettä teriakikastikkeella ja mangolla, sekä riisinuudelia kiinalaisittain. Suomalaiset villikalat taipuvat myös eksoottisempaan muotoon.

Poimintoja