Elettyä elämää soiva karhea miesääni laulaa kentuckylaisen kaivosmiehen tarinaa. Aitoa jenkkikamaa, bluegrass-soundia, juurimusiikin synnyinsijoilta kumpuavaa. Kuulemansa perusteella voisi olettaa, että äänessä on joku amerikkalainen artisti. Ja tämän olettamuksen on varmasti muutama ihminen tehnytkin – niin Suomessa kuin Atlantin toisella puolen.
Moni sastamalalainen sen sijaan tunnistaa äänen ja tietää paremmin. Se kuuluu tietysti Syrenin Jussille.
Miten Keikyässä ja Vammalassa varttunut, nykyisin Kiikassa asuva mies on onnistunut omaksumaan amerikanenglannin niin loistavasti, että ilmaisu menee läpi bluegrassin kotimaassa?
Ulkomailla Syren ei ole asunut koskaan. Kyse on halusta ja motivaatiosta.
”Onhan se vaatinut pokkaa. Varsinkin nuorempana sain kuulla kaikenlaista kuittailua. Pienellä paikkakunnalla erilaisuudesta helposti rokotetaan”, Syren sanoo.
Itseensä ja omaan tekemiseensä Jussi Syren uskoi jo neljä vuosikymmentä sitten. Hänen ensimmäinen valtakunnallistakin huomiota herättänyt kokoonpanonsa Red Hot julkaisi ep-levyn My Guitar Kept A-Playin vuonna 1981 ja se nousi listoille saman vuoden lopulla. Syren tuumaa, että nuorille kundeille oli kova juttu päästä Suosikki-lehden top kymppiin.
Mutta tie musiikon uralle ja tietynlaisen musiikin äärelle alkoi jo paljon ennen Red Hottia. Oikeastaan pitää palata 1960-luvun Keikyään.
”Ensimmäisiä elämyksiä lapsena oli, kun isä laittoi levysoittimessa pyörimään Elviksen Tutti Frutin. Muistan, miten se kolahti kovaa. Myös Pekka-enon soittama Johnny Cashin livelevy teki vaikutuksen.”
Syrenien kotona soi enimmäkseen amerikkalainen musiikki, kotimaista iskelmää ei kuunneltu.
”Ei ole liioiteltua sanoa, että kasvoin kiinni rock-musiikkiin, aloin elää sitä maailmaa”, hän miettii.
Merkitystä oli myös musisoivilla enoilla ja sedillä.
”Elin musiikin ympäröimänä. Minuun iskostui hyvin varhain ajatus siitä, että musiikki on luonnollinen osa elämää.”
Lapsena Syren kävi pianotunneilla musiikkiopistossa. Ensimmäinen soitin, jonka mies tunsi omakseen, oli kitara. Laulamaan hän ryhtyi, koska jo ensimmäisissä bändiviritelmissä tuli selväksi, että hyvää solistia on vaikea löytää.
”Sama pätee muuten mandoliinin taitajiin, siksi vaihdoin myöhemmin soitinta”, hän naurahtaa.
Aittalahden koulu, Marttilan ja Muistolan koulut, Sylvää ja Vammalan lukio. Sitten Syren lähti Ikaalisiin opiskelemaan soitinrakennusta. Soittimien rakentaminen jäi enemmän harrastukseksi, vaikka toki taidoista oli Syrenin mukaan hyötyä. Hän työskenteli vuosia Helsingissä Fazer-musiikin liikkeessä soitinmyyjänä ja -huoltajana. Sitä seurannut myynti- ja markkinointityö rakennusalalla päättyi vakavaan liikenneonnettomuuteen 1995.
Kolari pysäytti ja sai Syrenin pohtimaan omaa musiikillista kutsumustaan. Kalenteriin tuli väljyyttä, enemmän aikaa omien biisien tekemiselle. Aika oli tarpeen ja kannatti, sillä Jussi Syren and the Groundbreakers saavutti näkyvyyttä Yhdysvalloissa.
”90-luvun loppupuolella saimme hyvät arviot ensimmäisestä levystämme alan suurimman levykaupan County Salesin newsletterissä ja pian sen jälkeen niin ikään amerikkalaisessa Bluegrass Unlimited-lehdessä.”
Sitä kautta sana levisi ja pohja ensimmäiselle USA:n kiertueelle vuonna 2004 oli luotu.
”Nyt olemme tehneet seitsemässä vuodessa neljä levyä, joista kolme on saanut highlight-statuksen ja neljäskin arvioitiin hyväksi. Se on saavutus, joka on kova yhdysvaltaisellekin bändille.”
Jussi Syren lienee eniten keikkaileva ja levyttävä bluegrass-muusikko Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Viestejä ja puheluita, lukuisia yhteydenottoja. Syren on tehnyt viime vuosikymmenet paljon töitä, jotta voisi elää musiikilla. Helppoa se ei ole.
”Vaikka levyllämme on vieraillut esimerkiksi viuluvirtuoosi, Grammy-voittaja Michael Cleveland, myönteisiä kritiikkejä on ollut ja julkisuutta tullut – ei mikään ole itsestäänselvää.”
Nykyään Syren kouluttaa kulttuurialan toimijoita tapahtumien myynnissä ja markkinoinnissa. Ennen Alueviestin haastattelua hän on juuri ollut musiikkivientiin keskittyvässä seminaarissa Helsingissä.
”Edelleen ihmisillä on tästä alasta aivan vääriä mielikuvia. Ei riitä, että voittaa jonkun laulukilpailun tai pääsee muutaman kerran televisioon, itseään pitää osata myydä.”
58-vuotias Syren elää niin kuin opettaa. Kun koronapandemia hiljensi tapahtuma-alan, hän jatkoi sinnikkäästi yhtyeensä markkinoimista. Sen satoa ovat tämän suven parikymmentä keikkaa. Korona-ajan hiljaisuudessa syntyivät myös aihiot uuteen levyyn, joka ilmestyy ensi vuonna. Erillissinglenä eetteriin tupsahti toukokuussa kappale Big Boss Man. Samoihin aikoihin julkaistiin Janne Salmen kirjoittama elämäkerta musiikkimies Syrenistä.
”Vaikka menneet vuosikymmenet on hieno saada kansien väliin, on katseen oltava eteenpäin. Tulevaisuus tehdään tänään”, Syren miettii.
Sanotaan, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Jussi Syren tuntee toisin. Sastamalassa häntä arvostetaan.
”Toisinaan minulta on kysytty, eikö olisi helpompaa asua pääkaupunkiseudulla. Vastaan aina, että Sastamalasta on lyhyemmät välimatkat useampaan paikkaan Suomessa kuin Helsingistä. Lisäksi täällä on kaikki, mitä minä tarvitsen hyvään elämään.”
Kesän ainoalla Sastamalan keikalla heinäkuun loppupuolella juurimusiikki soi juurilla – Keikyän Honkofesteillä. Lähiseudulla Groundbreakers keikkailee Rämsöön kesäteatterissa elokuussa sekä Kokemäen Seuratalolla syksymmällä.
