Perinteinen Satakunnan Kansansoutu lähti tänään perjantaina liikkeelle Sastamalasta.

Kahden korvilla Huittisten Karhiniemelle rantautui hilpeää soutukansaa. Ensimmäisten venekuntien joukossa paikalle saapui huittislainen Wanhanliitonmiehiä edustava kaveriporukka.

“Hieno tunnelma, kuten Souduissa aina”, Jyrki Tapanila kiitteli.

Hän muisteli osallistuneensa tapahtumaan ensimmäisen kerran vuonna 1999.

“Sen jälkeen mukana on oltu melkein joka kerta, viimeksi vuonna 2017”, Tapanila kertoi.

Samassa veneessä matkaa taittoi myös Mikko Alinen, jonka kanssa Tapanila on osallistunut tapahtumaan alusta lähtien.

“Muuten porukka on veneessä vuosien saatossa aina vähän vaihtunut, mutta Mikko on alkuperäinen soututoveri”, Tapanila totesi.

Tänä vuonna mukaan olivat tulleet myös Jenni Pitkänen ja Soutuihin ensimmäistä kertaa osallistuneet Teija Riuttamäki ja Sami Harakka.

“Aikalailla tämä on ollut sitä, mitä odotinkin. Vähän tuntuu tunnelma rauhoittuneen menneistä, villeistäkin vuosista, mutta se ei varsinaisesti haittaa”, Harakka pohti.

Hiipuminen harmittaa

Mikä saa osallistumaan Soutuihin vuodesta toiseen? Vastaus on selvä.

“Hieno tunnelma. Täällä on rento fiilis ja tolkuttoman hienot maisemat”, Pitkänen ja Tapanila pohtivat.

“Tämä porukka, voisi melkein sanoa jopa yhteisö, tekee sen tunnelman”, Alinen jatkoi.

Tapahtuman pienoinen hiipuminen harmittaakin vakiokävijöitä kovasti.

“On ikävää, ettei nuoriso enää lähde tänne. Ehkä siksi, että täällä joutuu soutaessa tekemään vähän töitä”, Tapanila arveli.

Eikä reissuun lähdetä ilman ennakkovalmisteluja.

“Toki oma ohjelmansa on aina siinä, että saa kasaan sellaisen porukan, joka oikeasti sitoutuu mukaan. Siitä se aina lähtee. Sitten pitää huoltaa ja pakata venettä, ei tämä ihan sellainen äkkiseltään heitettävä reissu ole”, Tapanila totesi.

“Souduissa olennaisessa osassa ovat aina myös asukokonaisuudet. Pitää metsästää paitaa ja hattua”, Pitkänen lisäsi.

Karhiniemelle saavuttaessa olikin lähellä, ettei tuuli ollut vienyt jo hattuja mennessään.

“Kerran jouduimme soutamaan vähän matkaa takaisin, mutta onneksi hattu sentään pysyi pinnalla”, Pitkänen naurahti.

Onko Soutujen paras osuus sitten lähtö, perille pääseminen vai matka, siihen konkaritkaan eivät osaa vastata.

“Kyllä siinä lähdön tunnelmassa on jotain erityistä”, Pitkänen pohtii.

“Mutta toisaalta sitten taas se hetki on kyllä hieno, kun urakka on ohi ja pääsee rantaan”, Tapanila lisää.

Selvää ei ole sekään, mikä osuus kolmipäiväisestä reissusta on se paras.

“Minusta tämä perjantai on aina hienoin, kun maisemat ovat tuttuja ja rannoilla näkyy myös tuttuja kasvoja heiluttamassa”, Pitkänen pohti.

“Ylivoimaisesti hienoimmat maisemat ovat kuitenkin sunnuntaina”, Alinen jatkoi.