Maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsitellään jatkuvasti Euroopan Unionin komissiosta tulevia esityksiä, jotka toteutuessaan rajoittaisivat metsien käyttöä. Viimeisimpänä pöydälle on nousemassa ennallistaminen. Monilla esityksillä on periaatteessa hyvä tarkoitus, mutta usein realismi uupuu.
On hyvä ymmärtää, että jos suojelumääräykset tiukentuvat ja hakkuut vähenevät, niin monen suomalaisen rahapussi ohenee. Komissiossa pitäisi myös ymmärtää, että kun puun ja energian tuonti Venäjältä katkeaa, niin suomalaista puuta ja turvetta tarvitaan enemmän, ei vähemmän.
Metsästä saadut tulot jakautuvat laajalti yhteiskuntaan. Metsänomistajia on kaikkiaan 630 000, joten metsänmyyntituloja saa iso osa Suomen väestöstä. Metsäklusteri työllistää suoraan 60 000 suomalaisista ja välillisesti moninkertaisen määrän. Monet metsäteollisuuden tuotteet menevät lähes kokonaan vientiin ja koko metsäteollisuuden viennin arvo oli vuonna 2020 10 miljardia euroa. Metsäklusteri siis tahkoo rahaa maailmanmarkkinoilta suomalaisille perheille.
Metsäklusterin vaikutus maaseudun ja seutukaupunkien elinvoimaan on valtavan tärkeä. Metsien korjuu ja kuljetus työllistää erityisesti maaseutuyrittäjiä. Metsäklusterin suurimmat tuotantolaitokset sijaitsevat yleensä kasvukeskusten ulkopuolella eli lähinnä seutukaupungeissa, joissa metsäteollisuudella on ratkaiseva vaikutus koko kaupungin vetovoimaan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat Kemi, Äänekoski, Rauma ja Valkeakoski. Puutuoteteollisuudella on ollut aina tärkeä rooli myös Sastamalassa.
Metsäteollisuuden investointien mittakaava on ihan omassa luokassaan. Esimerkiksi MetsäFibren Kemin investoinnin arvo on 1,85 miljardia. Äänekosken biotuotetehtaan osalta jo tiedetään, että iso investointi kerää ympärilleen muutakin liiketoimintaa. On mahdotonta edes kuvitella, että mikään muu toimiala voisi jättää yhtä suuren lisäarvon suomalaisen maaseudun ja seutukaupunkien elinvoimaan kuin metsäklusteri.
Sen vuoksi parasta aluepolitiikkaa on varmistaa metsäklusterin toimintaedellytykset myös jatkossa. Venäjän puuntuonnin korvaaminen kotimaasta edellyttää panostuksia infraan, kuten maaseudun tieverkkoon, rautatiekuljetuksiin ja puuterminaaleihin. Tämä tarve on akuutti, koska jo tällä hetkellä länsi-Suomen puuta tarvitaan itä-Suomen tehtaille paikkaamaan Venäjältä tullutta puuta. Äärimmäisen tärkeää on myös onnistua EU-tason edunvalvonnassa, jotta hakkuumäärät pysyvät riittävinä ja metsäklusteri pystyy tuottamaan hyvinvointia suomalaisille jatkossakin.
Kannattaa tutkia myös kokoomuslaisen europarlamentaarikon Sirpa Pietikäisen metsälinjauksia euroopan parlamentissa. Minulle on kovin epäselvä kokoomuksen metsäpolitiikan linjaukset. Mielestäni kokoomuksen Pietikäinen tekee kaikkensa metsäteollisuuden hävittämiseksi Suomesta.
”Minun jälkeeni maailmanloppu.” Hyvähän sitä on lapsettoman vastustaa maapallon säilymistä elinkelpoisena lapsillemme. Itsekkäästi vaan ulosmitataan kaikki hupeneva luonto omaan elintason kohottamiseen, viis lapsiperheiden huolesta lastensa ja lastenlastensa elinmahdollisuuksista. Me Suomen johdossa nyt olevat sukupolvet saisimme vihdoin alkaa säästää jotakin tuleville polvillekin.
Minulle tämän kolumnin lukeminen oli vähän samanlainen kokemus kuin katsoa joku pätkä nekrofiliapornoa. Jollain tasolla ymmärrän jonkun siitäkin tykkäävän, mutta väistämättä on todettava sen olevan, kuten kolumnin ajattelumaailman, täysin perverssi.
”Monilla esityksillä on periaatteessa hyvä tarkoitus, mutta usein realismi uupuu.” Realismia on se, että ihminen on tuhonnut ja tuhoaa kovaa vauhtia lisää luontaista ympäristöämme. Suuri osa siitä, mitä pidämme ”kehityksenä” tuotetaan ympäristön kustannuksella. Polttomoottoreiden öljyntuotanto ei kestä mitään eettistä tarkastelua, sähköautojen akkumateriaaleja louhivat Kongon lapset, Etelä-Suomessa ei ole käytännössä lainkaan vanhoja tai luonnontilaisia metsiä. Lista on aivan loputon.
”Metsäklusteri siis tahkoo rahaa maailmanmarkkinoilta suomalaisille perheille.” Tässä on jonkinlainen oikeistopopulismin huipentuma. Ihan kuin kansainväliset pörssiyhtiöt toimisivat jollain patruunaperiaatteella pitäen yllä paikallista elinvoimaa. Ehei, ne menevät sinne missä halvimmalla pystyvät hyväksikäyttämään paikallisia resursseja. Suomalaiset työntekijät ja yrittäjät tienaavat rahansa kovalla työllä, josta metsäklusteri pyrkii maksamaan mahdollisimman vähän. Mahdollisimman vähän siihen pisteeseen asti, että esimerkiksi UPM oli valmis vahingoittamaan omaa tulostaan tämän vuoden lakon vuoksi. Taloudellisestihan UPM ilmoitti lakon maksavan 2-3 miljoonaa Euroa päivässä, eli yhteensä 224-336 miljoonaa Euroa, mutta UPM päätti tapella periaatteellisista syistä.