Suomalaiset ovat tajunneet, että vihreiden kauniiden tavoitteiden takana onkin keskusvaltainen ideologia. Se pyrkii muuttamaan meidän yhteiskuntajärjestystämme. Ideologinen tavoite sisältää yksityisen omistusoikeuden heikentämisen, siinä keskeisenä kohteena on maanomistus.

Toisena tavoitteena, joka on jo pitkälle toteutunut, on loputtoman sääntelyn, valvonnan lisääminen avoimeen yrityssektoriin ja maa- ja metsätalouteen. Vihreiden ihannetilanne on se, että kaikkea suomalaista toimintaa valvotaan virastoista.

Jokainen uusi säädös kasvattaa lupa- ja valvontavirkamiesten määrää.  Virastojen henkilökunta onkin punavihreän liikkeen ydintä.

Toinen punavihreän toiminnan tukijalka on valtamedia. Siksi paneeleissa, viestintätoimistoissa ja yliopistoissa valmistellut, säännöllisesti toistuvat propagandaiskut läpäisevät kritiikittä uutistoimitukset.

Propagandaiskuissa on jotakin kiehtovaa. Niiden kärkenä on aina uusi, suurelle yleisölle tuntematon sana tai lause. Ehkä paras iskusana, joka lanseerattiin n. 2019, oli ”hiilinielu”. Sitä käytettiin myös myöhemmin iskulauseessa ”metsien hiilinielut ovat muuttuneet päästölähteeksi”.

Tämä oli perätön viesti, mutta Yle ja MTV:n uutiset ottivat sen todesta ilmastoguru Markku Ollikaisen suusta. Ehkä heikoin iskusana propagandaviesteissä tähän asti on ollut maatalouden ”ekosysteemipalvelut”. Meille kansalaisille ja myös kansanedustajille se oli liian vaikea. ”Luontokato”, jolla juuri nyt 2024 mennään, oli helppo ymmärtää, vaikka ei Suomessa olekaan totta.

Vihreällä oli pitkään helppoa tehdä tätä ideologista ympäristöpolitiikkaa, koska muu vasemmisto tuki kiristäviä säädösesityksiä automaattisesti. Keskusta hyväksyi Marinin hallituksessa lisäsäätelyn syventymättä, koska ministeri Saarikko keskittyi vain maakunnallisen soten läpimenoon.

Entä kokoomus, onko puolue peesannut vihreää ideologiaa? Kyllä, osa vihreistä ideologeista on toiminut kokoomuksen sisällä. Esimerkiksi Pertti Salolainen ja Sirpa Pietikäinen ovat pitäneet kokoomusta taktisesti vakaampana poliittisena alustana, mutta keskittyneet vihreään ääriajatteluun.

Kuitenkin äänestäjät ovat nähneet vihreiden todelliset valtapyrkimykset ja puolueen kannatus on voimakkaasti laskenut. Myös ei poliittiset egonomistit, heitäkin vielä jonkin verran on, ovat uskaltaneet arvioida liiallisen ympäristösääntelyn ja lupabyrokratian hyydyttäneen Suomen taloutta nollakasvuun.

Perussuomalaiset ovat tulkinneet suorimpaan kansan näkemystä. He ovat nostaneet esille mm. kansallisesti vahingolliset turvepäätökset ja epärealistiset päästöjen vähennysaikataulut. Niitä tekopyhästi nyt pintapoliitikot muissa puolueissa kauhistelevat, vaikka tietävät olevansa itse uudelleen arvioinnin edessä.

Jukka Tuori

agronomi, MMM