Pohdintaa esineellistämisestä
Monesti miehiä syyllistetään naisten esineellistämisestä, ja hyvä näihin asioihin onkin kiinnittää huomiota. Naisen ei tulisi olla mikään objekti, mutta haluavatko jotkut olla sitä ihan itse? Jos tekee esimerkiksi eroottista Onlyfans -sisältöä, eikö juuri se ole oman kehon kauppaamista – ja sitä kautta myös itsensä esineellistämistä?
Esimerkiksi Onlyfans- ”tähteyttä” on tuotu joissakin medioissa esille jopa jonkinlaiseen glamouriin kiedottuna. Hohdokkaana esitetyn ansaintatavan ajatellaan olevan kaukana ”oikeasta prostituutiosta”.
Prostituutiostahan tulee ensimmäiseksi mieleen salakähmäisten parittajien alistamat, epätoivoisessa asemassa olevat ihmiskaupan uhrit, jotka myyvät pakon edessä itseään, ja rahatkin menevät lähinnä toisten taskuihin. Saatetaan ajatella, että eroottisen Onlyfansin tuottamisella ei ole mitään tekemistä tällaisen ääripään kanssa. Naisen asema on näissä toki täysin eri, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin pitkälti samasta asiasta, itsensä myymisestä.
Entä minkälaisen viestin tämä kaikki mediassa esillä oleva hehkutus asian ympärillä antaa nuorille, omasta kehostaan monesti epävarmoille ja seksuaalisuuttaan etsiville tytöille?
Antaako se viestin, että itsensä kauppaaminen on ihan okei, ehkä jopa portti luksuselämään?
Mikä on näin tienattujen eurojen kääntöpuoli, ja miten sellainen vaikuttaa mieleen, kehonkuvaan, identiteettiin ja tulevaisuuteen?
Kaikkea rikki mennyttä ei saa ehkä koskaan korjattua. Seteleilläkään ei laastaroida sielun haavoja.
Ja kuinka moni pettyykään siihen, että ei sitä äkkirikastumista tullutkaan, mutta maine kuitenkin meni. Vaikka ajan henki tahtookin olla se, että lähes kaikkea pidetään sallittuna ja hyväksyttävänä, niin uskoisin, että tämänkaltainen maine ei kaikissa yhteyksissä nosta pisteitä.
Kaiken salliminen, hyväksyminen ja rajattomuus tuo lopulta vain turvattomuutta. Jos ei ole mitään rajoja missään, eikä oikeaa ja väärää ei enää osata erottaa toisistaan, voivat seuraukset olla hyvinkin surullisia. Ja ihmiset yhä enemmän eksyksissä.
Muutamat aikuisviihdealalla aikoinaan toimineet henkilöt ovat myöhemmin kertoneet katuneensa mukaan lähtemistään, koska leimaa ei enää saa pois. Ei välttämättä tulla otetuksi vakavasti muilla aloilla, vaikka osaamista löytyisikin.
Sitäkään ei ehkä aina riittävästi ajatella, että mitä nettiin laittaa, sinne se myös jää.
Omat kuvat ja videot voivat tulla vastaan vuosienkin päästä. Nuorena ei tule aina ajateltua sitä, miten kauaskantoisia seuraukset voivat olla.
Joidenkin naisten suunnalta tuleva viesti on siis aika ristiriitainen: ei saisi kohdella kuin esinettä, mutta kuitenkin he esineellistävät itse itsensä.
Ja pitääkö esimerkiksi Onlyfans -kulttuuria edesauttaa sillä, että iltapäivälehdet kirjoittavat siitä viikkotolkulla, julkisuudesta tuttujen kasvojen avulla? Pitäisikö ainakin tuoda esille myös sitä varjopuolta?
Aikuisilta toivoisi aikuisuutta ja nuorten suojelemista. Näistä asioista olisi aiheellista keskustella. Rakkaus on myös sitä, että uskaltaa varoittaa. Ja uskaltaa sanoa, että ihan kaikki ei ole okei.
