Kesä on ohi ja eduskuntatyö täysillä käynnissä. Ensiksi totean, että kesä oli tähänastisen lyhyen elämäni paras. Sain viettää sen seuraten lapsemme kasvua ensimmäisten viikkojen ja kuukausien ajan. Ihmeellinen on ihmislapsi. Ajasta piirtyy mieleen Arja Korisevan laulun sanat:

”Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voi sen kauneuden. Niin viaton kun katse on, voi nähdä sateella auringon.”

En tiedä laulun syntytarinaa, mutta siihen on saatu hienosti kuvattua, kuinka lapsen onnellisuus rakentuu hyvin yksinkertaisten asioiden äärelle. Siitä on lopulta kaukana raha, materia ja älylaitteet. Yksinkertainen on kaunista, siihen riittää läheisen ihmisen läheisyys.

Mutta sitten takaisin aikuisten asioihin. Haluan kertauksen vuoksi kuvata, mitä toimia tällä kaudella on tehty, nimenomaisesti lapsiperheitä ajatellen.

Hallitus on ottanut käyttöön työtulovähennyksen lapsikorotuksen ja parantanut sitä jo kahdesti. Vuodesta 2026 lähtien vähennys on yhteensä 210 euroa vuodessa jokaista alaikäistä lasta kohden. Kahden vanhemman perheessä summa jakautuu vanhempien kesken, kun taas yksinhuoltaja saa sen kokonaisuudessaan. Kahden lapsen perheessä verohelpotus on 420 euroa ja kolmen lapsen perheessä 630 euroa vuodessa. Tämä on perussuomalaisille iso voitto.

Vähennykset eivät yksin muuta perheen taloutta, mutta kyse on selvästä valinnasta: lasten määrän tulee näkyä myös verotuksessa. Kun perheessä on useampi lapsi, menot kasvavat, ja on oikein, että tämä huomioidaan vanhempien verotuksessa. Samalla palkasta (korvaus menetetystä vapaa-ajasta) jää enemmän käteen.

Myös pienimpien lasten perheitä on tuettu: Alle kolmivuotiaista lapsista maksettavaa lapsilisää on korotettu 26 eurolla kuukaudessa. Lapsen huoltajana opiskeleva saa puolestaan opintorahaansa huoltajakorotuksen. Opintojen jatkamisen pitää olla mahdollista myös silloin, kun kotona on lapsi hoidettavana. Äitiyspakkauksen arvoa on nostettu.

Perheiden tilanteet ovat erilaisia myös lastenhoidon osalta. Yhdelle perheelle varhaiskasvatus on paras vaihtoehto, kun taas toisessa perheessä pieni lapsi halutaan hoitaa kotona. Perussuomalaiset puolustavat kotihoidon tukea, koska päätös kuuluu vanhemmille. Siksi harmittaa, että nyt esimerkiksi kokoomuksesta esitetään kotihoidontuen poistoa. Samoilla linjoilla on käsittääkseni myös SDP. Siinäpä surullisia uutisia sinipunan kannattajille.

Kotihoidon tuesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein siihen, kuinka nopeasti vanhempi palaa työelämään. Pienen lapsen hoitaminen kotona on arvokasta työtä, vaikka se ei työllisyystilastoissa näykään. Perhe itse tietää parhaiten, mikä ratkaisu sopii lapselle ja senhetkiseen elämäntilanteeseen parhaiten. Lisäksi on todettava, että ei se varhaiskasvatuskaan ilmaista ole.

Valinnanvapaus ei kuitenkaan toteudu, jos vaihtoehto on olemassa vain teoriassa: Jos lapsen hoitaminen kotona tehdään taloudellisesti mahdottomaksi, päätös ei ole enää aidosti perheen oma. Siksi kotihoidon tuki täytyy säilyttää. Se on pieni hinta valtiolle.

Suomen syntyvyys on historiallisen matalalla, vaikkakin positiivista kehitystä on viimein saatu. Valtiovalta ei voi päättää, kuka perustaa perheen tai kuinka monta lasta kukin haluaa. On kuitenkin toimia, joita valtiovalta voi jättää tekemättä, ettei tilanne sentään pahene.

Lapsiperheiden tukemisessa kyse on lopulta varsin yksinkertaisista asioista: toimeentulosta, työnteon kannattavuudesta ja vanhempien oikeudesta tehdä omaa perhettään koskevat ratkaisut. Puhumattakaan yhteiskunnan turvallisuudesta kaduilla, kouluissa ja kaupassa.

Lapsissa kehittyy maamme tulevaisuus ja jokaisen päättäjän tehtävänä onkin jättää maa tuleville sukupolville paremmassa kunnossa, mitä se tänä päivänä on. Siinä työtä riittääkin.

Kirjoittaja on sastamalalainen perussuomalaisten kansanedustaja.