Sastamalassa, Vammaskosken rannalla sijaitsevan Mieli Tukitalon salissa on koolla joukko vapaaehtoisia. Marianne Minkkisellä, Satu Laaksosella, Satu Rannalla, Kirsi Saukolalla, Merja Uotilalla, Katariina Uurrolla ja Matti Vuorisella on kaikilla kokemusta siitä, millaista on auttaa toista ihmistä vaikean hetken yli.
Vapaaehtoistyö Mieli Tukitalo mielenterveys ry:n valtakunnallisessa kriisipuhelimessa on ollut osan vapaa-ajan harrastus jo pitkään, muutamien lyhyemmän aikaa, mutta yhtä kaikki – heitä yhdistää halua auttaa.
Minkkinen kertoo kiinnostuneensa vapaaehtoisena toimimisesta kymmenen vuotta sitten. Hänellä on itsellään kokemusta mielenterveyden järkkymisestä ja itsetuhoisista ajatuksista.
”Olin joskus todella syvissä vesissä. Sain aivoverenvuodon 40-vuotiaana, mikä mullisti elämäni täysin. En saanut tuolloin oikeanlaista henkistä tukea ja masennuin”, Minkkinen kertoo.
Puolitoista vuotta toiminnassa mukana ollut Kirsi Saukola kertoo kohdanneensa menetyksiä elämässään ja saamansa avun motivoineen antamaan apua eteenpäin.
Kaikilla vapaaehtoisilla ei vastaavia kokemuksia ole, eikä tarvitsekaan olla, vapaaehtoistyön koordinaattori Sari Seppälä-Laikko korostaa. Kriisityötä tekevät ovat erilaisilla taustoilla, ammateilla ja elämänkokemuksilla varustettuja.
”Toiminnassamme ei ole kyse vertaistuesta, vaan haavoittuvassa tilanteessa olevan ihmisen kohtaamisesta. Tavallisilla tiedoilla ja taidoilla pärjää hyvin”, hän sanoo.
Kohdatuksi tuleminen helpottaa oloa
Ennen sitä ensimmäistä kriisipuhelimen päivystysvuoroa, jota melkein jokainen vapaaehtoinen auttaja jännittää, on tapahtunut paljon asioita. ”Kylmiltään” ei ketään päästetä puhelimeen, vaan jokainen Tukitalon toimija on saanut koulutusta tehtäväänsä. Ohjattua harjoittelua sisältävä vapaaehtoistyön peruskoulutus tarjoaa vahvan pohjan tehdä mitä tahansa kohtaavaa työtä.
Satu Ranta toimii tällä hetkellä tukihenkilönä, Matti Vuorisella on kokemusta myös verkossa auttamisesta ja Katariina Uurto on pitänyt huolituolia tapahtumissa.
”Tukitalolla on mahdollisuus oppia lisää ja voi valita mikä auttamisen tapa itselle parhaiten sopii”, Vuorinen sanoo. Olennaista on, että työmäärän voi päättää itse ja oman elämäntilanteen mukaan. Joku tekee kaksi vuoroa kuukaudessa, joku enemmän tai vähemmän.
”Vaikka vapaaehtoiset kohtaavat rankkojakin asioita, jää auttamisesta aina hyvä mieli”, Ranta painottaa. Mahdollisia kuormittavia asioita on aina mahdollista käydä läpi Tukitalon ammattilaisten kanssa.
”Yksi soittaja sanoi minulle puhelun lopuksi, että olen painoni arvoinen kultaa. Hän ei tiennyt kuinka paljon painan”, Marianne Minkkinen naurahtaa.
”Moni kiittää kuuntelemisesta. Kohdatuksi tuleminen helpottaa oloa, vaikka ongelmat harvoin yhden puhelun aikana ratkeavat”, Satu Laaksonen sanoo.
Matti Vuorinen kokee onnistuneensa, jos on pystynyt tuomaan toiselle ihmiselle pohdittavaa ja uusia näkökulmia.
“Ihmiset ovat pettyneitä järjestelmään”
Mitä vapaaehtoistyö on sitä tekeville opettanut?
”Olen kuullut paljon erilaisista ongelmista ja vaikeuksista, siinä saa perspektiiviä omaan elämään”, Merja Uotila vastaa.
”Ydinmurheet ovat universaaleja, yksinäisyys on usein taustatekijänä”, Sari Laaksonen sanoo.
”On hyvä muistaa, että meillä on kaksi silmää ja korvaa, mutta vain yksi suu. Meidän pitäisi kuulla ja nähdä enemmän ja olla vähemmän äänessä. Vähemmän minä, minä -puhetta”, Katariina Uurto tuumaa.
Kirsi Saukola kertoo viime puhelinvuorostaan, jonka aikana lähes jokainen linjalle soittanut kantoi huolta itselleen tärkeästä ihmisestä. Muut komppaavat, huoli läheisistä on yleisimpiä syitä hakea tukea.
Toiminnanjohtaja Ari Tiensuun mukaan yhä useamman Tukitaloon yhteyttä ottavan perusturvallisuudentunne on heikentynyt. ”Selvänä trendinä nousevat esille huoli taloudesta ja siitä, että ei saa sosiaali- ja terveyspalveluja”, hän sanoo.
”Ihmiset ovat pettyneitä järjestelmään”, Sari Seppälä-Laikko kiteyttää.
Kiinnostaako Tukitalon vapaaehtoisena toimiminen? Hae koulutukseen 21.9. mennessä puh 035120500, toimisto@tukitalo.com tai täytä hakemus www.tukitalo.com
Järjestöjen tulevaisuus huolettaa, tukevat sote-palveluja
Maan hallituksen sote-järjestöjen rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset ovat mietityttäneet myös Tukitalon henkilökuntaa ja vapaaehtoisia. Valtakunnallinen uutisointi Mieli ry:n tulevaisuuden uhkakuvista on kirvoittanut kysymyksiä myös Tukitalon tilanteesta.
Toiminnanjohtaja Ari Tiensuu korostaa MIELI Tukitalo Mielenterveys ry:n olevan oma itsenäinen toimija, vaikka Mieli ry onkin sen kattojärjestö.
”Meillä on yhdistyksessämme paljon muutakin toimintaa kuin vain kriisikeskus, ja haemme syksyllä rahoitusta kuten aiemminkin. Tavoitteena on, että tekeminen jatkuu entisillä askelmerkeillä”, hän sanoo. ”Mutta täysin varma ei mistään voi tietenkään olla, elämme
epävarmoja aikoja”, hän lisää.
Tiensuu kuvailee joidenkin muiden sote-järjestöjen tilannetta järkyttäväksi. ”Henkilöstöä joudutaan irtisanomaan ennakoivasti, koska koko toiminta voi olla vaarassa vuodenvaihteen jälkeen.”
Vapaaehtoisilta ei heru ymmärrystä hallituksen leikkauksille. Koolla olevia närkästyttää pohdinta siitä, voisiko rahoituksen supistamisen nähdä mahdollisuutena toiminnan kehittämiseen.
”Säästetään tavalla, joka tulee kalliiksi ja tuo lisäkustannuksia myöhemmin. Järjestöt tukevat sosiaali- ja terveyspalveluja, paikkaavat niitä – ja nyt paikastakin nakerretaan”, Satu Laaksonen puuskahtaa.
Sari Seppälä-Laikko mainitsee järjestöjen roolin merkittävänä ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta. Ennaltaehkäisevä työ on paitsi inhimillisesti tärkeää, myös yhteiskunnan kannalta taloudellisesti järkevää
