Liian kauan kestäneessä ja jo kunnian loukkauskynnyksenkin ylittävissä kirjoitteluissa koskien seurakuntamme päätöksentekoa ovat menneet niin sanotusti jauhot ja ryynit pahasti sekaisin.
Ensinnäkään seurakunnassa ei ole tehty vielä yhtään päätöstä Tyrvään kirkon remonteista. Kirkkovaltuusto on tehnyt enemmistöpäätöksen ainoastaan arkkitehtitoimisto Noan laatiman hankesuunnitelman hyväksymisestä.
Hankesuunnitelma alustavine kustannusarvioineen ei ole peruskorjaussuunnitelma. Olin mukana tilaisuudessa Tyrvään kirkossa, jossa meille ”epäileville Tuomaille” erittäin selkeästi esiteltiin hankesuunnitelmaa ja kirkon aikaisempia remontteja. (Kannattaa tutustua Sastamalan seurakunnan sivulta Tyrvään kirkon hankesuunnitelma). Esittelyn pohjalta ymmärsin ja uskoakseni moni muukin mukana ollut, että hankesuunnitelman tehtävä on toimia pohjana tulevia remontteja suunniteltaessa ja päätettäessä.
Kyseisen hankesuunnitelman on tarkoitus olla ohjaamassa vielä jopa 70 vuoden päästä tehtävissä remonteissa. Ajatuksena suunnitelmassa on, että koska meillä on todella arvokas ja ainutlaatuinen kirkkorakennus, niin tehtävissä remonteissa ei esimerkiksi estettäisi tulevien sukupolvien suunnittelemia ja tuhottaisi arvokasta kirkkoamme hätäisesti tehdyillä remonttiratkaisuilla. Museovirastollakin on aina sanansa sanottavana.
Vain hankesuunnitelma siis on nyt asianmukaisesti kirkkovaltuustossa enemmistön päätöksellä hyväksytty ja tulevien valtuustojen tehtävänä on sitten päättää toteutuksesta, kustannuksista ja aikatauluista. Yli viiden miljoonan remontista ei siis tosiaankaan ole päätetty!
Minusta nyt nuoret ja työssäkäyvät sukupolvet ovat niitä, jotka todellisuudessa ovat remontin jälkeisen kirkon käyttäjiä ja heidän järkeviä päätöksiään nyt tarvitaan.
Talkoohenkeä on seurakuntaan toivottu, mutta sitähän on mielestäni jo tälläkin hetkellä todella paljon. Itsekin eläkeläisenä ehdin olla mukana monessa muiden iäkkäiden sisarten ja veljien kanssa. Nuoret ja työssä käyvät eivät ruuhkavuosinaan ehdi ymmärrettävästi talkoisiin isossa määrin osallistua. Kirkon tiiliseinää ei todellakaan voida korjata talkootyönä. Ainoat, jotka siihen fyysisesti kykenisivät eivät ehdi, eikä heidän henkeään säästöjen verukkeellakaan voi vaarantaa. Se vasta laitonta olisi.
Toivomus on varmaan meillä kaikilla se, että rakennamme seurakuntaamme joka tavalla asiallisesti ja toisiamme kunnioittaen ja ennen kaikkea Jeesuksen antamaa rakkauden kaksoiskäskyä noudattaen.
Enemmistö päätös on enemmistöpäätös ja sen mukaan demokratiassa toimitaan. Iso osa paikkakuntamme asukkaista alkaa olla jo loppuun väsynyt eripuraa lietsovista kirjoitteluista. (Tosin naapurikunnista on kuulunut, että on viihdyttävää seurata meidän toimintaa naureskellen ja ihmetellen.)
Kunnianloukkauksen raja on monen mielestä jo ylitetty, mutta vanha totuus on myös, että kunniaa ei oikeudessa palauteta. Kalliiseen ja raskaaseen prosessiin ei varmaan muutenkaan kellään ole jaksamista eikä haluja.
Olen tutkinut kirkkolakia yleisönosastokeskusteluissa mainituin osin ja osaltani todennut, että kuluvan valtuustokauden päätökset on esitelty ja tehty oikeassa järjestyksessä kirkkolain vaatimusten mukaisesti. Nykyiset esittelijät ja päättäjät ovat tehneet hyvää työtä. Kiitos heille jaksamisesta.
Äänestämällä voimme vaikuttaa mitä seurakunnalta nyt jatkossa haluamme. Miten haluamme maksamamme verorahat käyttää. Itse en ainakaan toivo, että omat maksamani verot menevät turhiin selvityksiin ja todisteluihin.
Toivottavasti saamme tulevissa vaaleissa paljon hyviä valtuutettuja päättämään kirkon tulevista välttämättömistä remonteista rakentavassa ja rauhallisessa ilmapiirissä.
Seurakuntavaaleissa saa äänestää viimeistään vaalipäivänä 16 vuotta täyttävä evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Jäsenyytensä nuori voi tarkistaa Suomi.fi -sivustolta Henkilötiedot-palvelusta. Nuoret ovat onneksi saaneet netin käyttötaidot jo melkein ”äidin maidossa”, joten lienee helppo tehtävä.
Viime vaaleissa 2022 äänestysprosentti oli 17,7%. Koitetaan nyt pitää tavoitteena 77%!
Äänestäjä
