Valtiovarainministeriön virkamiesarvion mukaan ensi kaudella sopeutustarve on 8–11 miljardin euron välillä. Summa on valtava, eikä sitä pääse pakoon edes vasemmistoliitto tai Liike Nyt, jotka performanssiperusteisesti irtautuivat velkajarrusta. Miksi näin? Siksi, että ensi kauden sopeutustarve perustuu suurelta osin EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin.

No, tehdäänkö tätä sitten EU-herrojen tai rouvien vuoksi? Vastaus on lyhyesti: ei.

Valtion krooninen velkaantuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Yksi niistä liittyy valtionvelan korkokustannuksiin. 2030-luvulle tultaessa korkomenojen arvioidaan olevan jo yli kuusi miljardia euroa vuodessa. Jotta lukua voisi hahmottaa edes jollain tavalla, on hyvä huomata, että se on reilusti enemmän kuin suojelupoliisin, poliisin ja Rajavartiolaitoksen rahoitus yhteensä. Jokainen korkoihin käytetty veronmaksajien euro on suoraan pois tärkeiden palveluiden rahoittamisesta. Pois lapsiltamme, pois ikäihmisten palveluista, pois tieverkon kunnossapidosta ja niin edelleen.

Toiseksi, mikäli Suomelle rahaa lainaavat sijoittajat alkavat epäillä kotimaamme poliitikkojen kykyä sopeuttaa menoja vastaamaan tuloja, on olemassa suuri riski, että korkokustannukset nousevat edelleen. Korkotaso kun määräytyy myös riskin mukaan. Jo pelkästään näiden kahden syyn vuoksi on olennaisen tärkeää, että tämä negatiivinen kierre katkaistaan nopeasti, jotta tilanne ei pahene entisestään.

Tavallisen suomalaisen näkökulmasta olisikin reilua, että puolueet esittelisivät avoimesti omat vaihtoehtonsa: mistä leikkaatte tai mitä veroja korotatte?
Se, että uskaltaa ja kykenee tyrmäämään sopeutusehdotuksia yksi toisensa jälkeen, ei ole kovin suuri meriitti. Oman vaihtoehdon esittäminen vaatii paljon enemmän.

Mielenkiintoinen piirre nyt käynnissä olevassa sopeutuskeskustelussa on se, että kaksi päähallituspuoluetta, kokoomus ja perussuomalaiset, ovat esitelleet omat vaihtoehtonsa julkisesti arvioitaviksi. Sen sijaan johtavilta oppositiopuolueilta SDP:ltä ja keskustalta vaihtoehtoja ei ainakaan tätä kirjoitettaessa ole näkynyt. Arvostelua esitetyistä sopeutustoimista sen sijaan kyllä.

Puolueeni esittelemä vaihtoehto sisältää noin kahdeksan miljardin euron edestä suoria sopeutustoimia ja noin miljardin euron edestä vero- ja muita tulotoimia. On totta, että siihenkin sisältyy vaikeita toimia. On kuitenkin niin, että jos aikoo toteuttaa nykytilanteen edellyttämän sopeutuksen, ei sitä voi tehdä leikkaamalla pelkästään ”helpoista menoista”.

Krooninen velkaantuminen on tullut tiensä päähän. Sen jatkaminen pahentaisi tilannetta entisestään ja jättäisi arvaamattoman suuren laskun tuleville sukupolville. Sitä päivää en päättäjänä halua nähdä.