”Hei, olen Pepper-robotti ja tulevaisuudessa olen yhä enemmän mukana hoivatyössä ja myös opiskelijan apuna ja tukena”, kertoo noin 130 senttimetrin korkuinen robotti toimittajalle. Vielä se ei osaa vastata kysymyksiini, mutta ehkäpä saan sellaisen haastattelun vielä työurani aikana tehdä.
Sastamalassa, SASKY koulutuskuntayhtymän Karkun kotitalous- ja terveysalan oppilaitoksessa hyvinvointiteknologiaosaaminen kytkeytyy lähihoitajaopintoihin.
”Siinä mielessä tulevaisuus on jo täällä. Sastamalassa on tarjolla laadukasta ja ajan ilmiöihin reagoivaa koulutusta”, koulutuspäällikkö Tarja Lylynperä tuumaa.
Lylynperä korostaa robottien ja muiden teknologisten innovaatioiden merkitystä hoivatyön apuna. Robotti ei korvaa ihmistä, mutta sillä voi olla rooli avustajana tietyissä päivittäisissä toiminnoissa.
Mitä Pepper sitten tekee tai voisi tehdä?
”Robotit voivat olla mukana viriketoiminnassa ja sitä kautta tuomassa sisältöä asiakkaan päivään. Pepper- robotti kykenee dialogiin, jahka koodaustyö etenee. Nyt se on vielä vauva-asteella”, Lylynperä vastaa.
Lylynperän mukaan hyviä kokemuksia on saatu hoivaroboteista muistisairaiden ihmisten, autisten lasten ja kehitysvammaisten hoidossa. Suosituimpia robottien käyttökohteita ovat olleet musiikin kuuntelu, valokuvien katselu, kuunnelmat, ja erilaiset muistipelit sekä käsi- ja jalkajumpat. Eli robotti voi tuoda arkeen lisää virikkeellisyyttä ja olla näin hoitajan tukena hoivatyössä.
Reagointia työelämän tarpeisiin
Opettaja Juho Vuopala toteaa, että valtakunnan mittakaavassa robotiikkaa hyödynnetään opetuksessa muuallakin Suomessa, mutta ei vielä samassa laajuudessa kuin Sastamalassa.
”Viimeisen kahden vuoden aikana tieto- ja viestintätekniikan puolella tutkintonimikkeetkin ovat melkoisesti vaihdelleet ja tutkinnon perusteet uudistuneet nopeaan tahtiin. Painopisteet ja nimet voivat muuttua, kun teknologia kehittyy, mutta samojen asioiden äärellä tässä ollaan”, hän miettii.
Tarja Lylynperä kutsuu Vuopalaa räätälöinnin mestariksi. Joustavuus ja luovuus ovat hyviä ominaisuuksia, sillä alalla keksitään koko ajan uutta. Myös työelämän tarpeet muuttuvat.
”Opettajillamme on tavoitteena saada opiskelijat mahdollisimman valmiina työelämään. Yhteistyö kunnan ja yksityisten toimijoiden kanssa on tärkeää. Ilman toimivaa työelämäyhteistyötä ei oikein voi olla uudenaikaista ammatillista koulutusta. ”
Tiivis vuoropuhelu oppilaitosten ja työelämän välillä auttaa myös uusien käytäntöjen hiomisessa. Opiskelijoiden myötä teknologia tulee tutuksi ja koulutuksen kautta tietotaitoa valuu työelämää uudistamaan.
Robottivetoista toimintaa ja eksoskeletonin koodausta
Vuopala kertoo, että yhteistyötä tehdään myös ammattikorkeakoulujen kanssa. Lähihoitajakoulutuksen puolella on menossa iso yhteistyöhanke ammattikorkeakoulujen kanssa liittyen kotihoitoon, sen saamiseksi entistä veto- ja pitovoimaisemmaksi. Tässä hankkeessa on myös työelämä mukana eli laajaa verkostoyhteistyötä opiskelijat pääsevät tekemään jo opiskeluaikanaan.
Karkussa hyvinvointiteknologia-asentajiksi ja lähihoitajiksi opiskelevien opetus- ja harjoitustilat ovat fyysisestikin lähekkäin, mikä mahdollistaa eri alan opiskelijoiden yhteistyön ja tarjoaa laajempaa näkökulmaa koko hoiva- ja teknologia-alaan.
”Esimerkiksi näyttöjen toteuttamisessa on vain mielikuvitus rajana. On muun muassa pidetty robottivetoisia toimintatuokioita eri asiakasryhmille. Äskettäin eräs asentajaksi kouluttautuva koodasi käsivartta tukevaa ulkoista tukirankaa eli eksoskeletonia”, Juho Vuopala selvittää.
Paavo-nukke hengittää
Lähihoitajaopiskelijoiden opetuksessa tekniset innovaatiot ovat muutakin kuin liikkuvia ja puhuvia robotteja tai hoivatyötä helpottavia apuvälineitä. Sairaalayksikköä vastaavassa opetustilassa pötköttää kaksi potilasta, ihmisen näköistä nukkea, Kaapo ja Paavo. Niiden ”elintoimintoja” voidaan säätää, sanoo hoitotyön opettaja Monika Kiikala. Hetken kuluttua kuulen kuinka Paavo hengittää, pulssikin tuntuu.
”Pääasia on oppia havainnoimaan muutoksia potilaan voinnissa. Paavon voi laittaa yskimään, hengityksen rohisemaan, voimme todentaa sydämen vajaatoiminnan tai suoliston ongelmista kertovia oireita”, Kiikala kertoo.
Kiikala toteaa, ettei robotiikkaa kannata vieroksua. Paitsi koulutuksen apuna, sillä on paljon annettavaa työelämälle. Hän uskoo teknisten vempaimien auttavan hoitajien työssä jaksamista.
Robottien kautta voi myös auttaa
Annetaanpa lopuksi puheenvuoro opiskelijoille. Miten he ovat opintojensa pariin päätyneet?
Leevi Lehtinen perustelee valintaansa sillä, että ihmisten auttaminen antaa voimaa.
”Pidän sitä tärkeänä ja koen opiskelun merkitykselliseksi, siksi haluan lähihoitajaksi”, hän sanoo.
Venla Nikaliin vetoaa alan monipuolisuus, hoivatyössä jokainen päivä on erilainen. Lähihoitajaksi päästyään hän aikoo jatkaa ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaopintoihin.
Petri Riihimäki aloitti lähihoitajaopinnot, mutta vaihtoi suuntaa hyvinvointiteknologiaan.
”Tuntui, ettei varsinainen hoivatyö ole minun juttuni. Haluan silti auttaa ihmisiä, ja koen että robottien kautta se onnistuu”, hän sanoo.
