Ajan hieman jännittyneenä Tampere-Pirkkala -lentokentän suuntaan. Mielessä käy vuosien takainen edellinen lentoni yksityiskoneella taltioimaan Sastamalaa ilmasta. Silloin lentäjäksi koneeseen tuli nuori nainen. Nyt minua odottaa kypsään ikään ehtinyt paljon lentänyt ”veteraani”.
Uutta on myös lentosuunnitelman teko ennen nousua, nykyisin kun sellainen täytyy tehdä turvallisuussyistä, minua valistetaan. Nopeasti kelaan päässäni reittiä minne ensin lennetään ja mihin jatketaan. Kuvauskorkeudeksi kohteiden yllä sovitaan noin 150 metriä tai hieman enemmän. Kaarros pääkohteiden yllä on tärkeä, silloin kuvaaja näkee maiseman hieman sivuttain.
Reippaaseen ikään ehtinyt potkurikone liikahtelee hieman natisten. Ovi takanani sulkeutuu pysyvästi vasta kolmannella yrityksellä. Tässä koneessa istutaan perätysten, edellisellä lennollani oltiin vieretysten. Yhteydenpito lämpimässä sisätiloissa hoidetaan kuulokkeiden kautta. Nousu on vakaa, vakaampi kuin nopeasti kiihdyttävillä suurilla lomalentokoneilla. Pieni kuvausaukko ikkunassa aukeaa sormillani ensimmäisen kerran jo Pirkkalan sillan tienoilla ja Nokiaa ylittäessä.
Tovin kuluttua näkyykin alla jo tuttu Valtatie 12 jota seurailemme. Kärppälän yllä näkyy jo jotain tuttua, hevostila on yhtäkkiä jo alla. Havahdun, kun olin valmistautunut ensimmäiseksi kuvaamaa vasta Kiskokabinettia. Koneen takapenkiltä on yllättäen rajalliset näkymät eteenpäin.
Suuri ja kaunis Sastamala
Lento yli Sastamalan on aina elämys. Vettä ja vesistöjä riittää, etenkin Vammalan, Karkun ja -Ellivuoren seuduilla, joissa Rauta-, Lieko- ja Kulovesi elävät sulassa sovussa keskenään ja vaihtelevat raikkaita vesivirtauksia keskenään.
Vammalan yllä aurinkoisena heinäkuun kesäiltana kaarrellessa ei voi kuin ihailla veden välkettä ja rantojen kauneutta. Loistavasti sijoitetut kerrostalot pienempien omakotitaloalueiden lisäksi sopivat kuin palapelin palaset kohdalleen Sastamalan keskustan maisemaan. Tyrvään kirkko seisoo paikallaan kuin suuri yksinäinen näyttävän Vammaskosken sillan vieressä. Ylväänä kirkko hallitsee maisemaa kaksitornisuudellaan joka suunnalta katsottaessa.
Roismalan yllä maisemassa edelliseen ilmakuvalentooni verraten on hallitsevana uusi iso ostoskeskus. Autoliike lähellä kiinnittää myös huomion laajuudellaan. Rautaveden yllä lentäessä osaa odottaa seudun kahta timanttia ilmestymässä näkökenttään, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko ja Sastamalan Pyhän Marian kirkko ovat kuin osa jotain suurempaa tarinaa. Karkussa saan näkökenttääni keskustan lisäksi rautatieaseman, kävipä onni, Intercity juna seisoo asemalla sopivasti.
Ellivuoren alue hotellin tuntumassa kasvaa ja muuttuu edelleen nopeasti. Kymmenisen vuoden takaiseen ilmakuvamaisemaan verrattuna puita on paikoin karsittu isollakin kädellä ja huviloita on maisemaan ilmestynyt melkoisesti lisää. Rannan muodot savusaunoineen sentään säilyvät ennallaan, toki palju on tännekin rantautunut, saunan ja rannan väliin.
Kokemäenjoki kiemurtelee suuren käärmeen tavoin ilmasta katsottuna. Joki elävöittää Kiikan ja Keikyän seutua merkittävästi. Keikyän yllä lentäessä komea pitkä valkoinen puuriippusilta ja massiivinen voimalaitos kiinnittävät ensimmäiseksi huomion. Onneksi nämä seudun klassikot ovat saaneet arvoistaan huomiota osakseen.
Ei muuta kuin kamera laulamaan
Mouhijärvellä Häijään seudulla on vilkasta ja elävää, sen näkee jo ilmasta. Huoltoasema, kauppakeskus, uudehkot market ja kahvila vetävät väkeä Tampere-Pori valtatieltä. Liikenneympyrässä käy jatkuva kuhina, ihmekös tuo, ympyrästä kun pääsee neljään ilmansuuntaan. Mätikköjärvi ja komea kirkko ovat Mouhijärveläisten ylpeys. Keskustasta löytyy lisäksi oma kirjasto ja iso koulu.
Suodenniemelle ilmateitse suunnatessa laajat vihreät metsät valtaavat hetkeksi maisemat, kunnes keskusta, kirkon ja järvimaiseman ohella, avautuu laajasti eteen. Täällä varmaan eletään kuin herran kukkarossa, turvassa kaikelta. Kiikoisissa ABC huoltoasema, kaunis keltainen puukirkko ja Tervahaudan taajama purpurialueineen ottaa vierailijan ystävällisesti vastaan.
Paluu Tampere-Pirkkala kentälle tapahtuu Häijään jälkeen Siuron kautta. Alla näkyykin pian muun muassa Purson suuri tehdasalue, ennen kuin kone laskeutuu hieman keinahdellen lähtökentälle. Lentäjä kysyy menikö kaikki hyvin? Kyllä, kyllä vastaan, vaikka hieman vaikea se on tässä vaiheessa sanoa, kun koneessa ei ehdi kuvia juurikaan katsomaan.
Muistin kuitenkin lähtiessä tunnetun lentäjä-valokuvaaja Hannu Vallakselta saamani ohjeen, säädöt kun kamerassa nopeine suljinaikoineen on kohdillaan jatkuvan tärinän vuoksi, niin ei muuta kuin kamera laulamaan, kun kohde on alla tai sivulla. Tilanteet ja parhaat kuvakulmat kun nopeasti kulkevalla koneella on hetkessä myös ohi.
Hannu Moilanen
