Aiemmin sanottiin, että Suomi elää metsästä. Suuressa osassa Suomea ja monissa perheissä tämä pitää edelleen paikkansa. Suomessa on noin 620 000 metsänomistajaa, puunkorjuu, kuljetus ja teollisuus työllistää suoraan 63 000 ihmistä ja välillisesti moninkertaisesti enemmän.

Metsä tarjoaa siis elinkeinon tai merkittävän lisätulon suurelle joukolle suomalaisia. Välillinen merkitys on vieläkin suurempi. Metsäklusteri on Suomen suurin vientiala, jonka tuottamilla veroeuroilla rahoitetaan terveydenhoitoa, koulutusta, tieverkkoa ja muita julkisia palveluista.

Metsäteollisuus tekee myös Suomen suurimmat investoinnit. Parasta aikaa Kemissä on käynnissä 1,6 miljardin investointi, joka arvoketjussaan työllistää 2500 ihmistä. Investointi on kymmeniä kertoja suurempi kuin mitä mikään muu teollisuuden ala voisi investoida Kemiin tai vastaaviin kaupungeihin.

Metsän elinkeinopoliittinen merkitys on erityisen tärkeä maaseudulla ja metsäteollisuuskaupungeissa. Tämä näkyy myös Sastamalassa. Metsän myyntitulot ovat monille perheille tärkeä lisätulo ja puutuoteteollisuus on alueellamme merkittävää. Lisäksi Keikyässä toimiva Kemira Chemicals valmistaa kemikaaleja nimenomaan sellu- ja paperiteollisuuden tarpeisiin.

Metsää koskevassa EU edunvalvonnassa onnistuminen on Suomelle kohtalon kysymys. Tässä suhteessa tuntuukin käsittämättömältä, että suuri valiokunta joutui äänestämään taksonomia-asiassa. Vihreät ja Vasemmistoliitto olivat heti valmiina lähtemään sille tielle, jossa metsien hyödyntäminen pienenee ja samalla niiden kansantaloudellinen merkitys alkaa kuihtua. Tämä on erikoista erityisesti siksi, että ilmastonmuutoksen torjunnassa metsät ovat osa ratkaisua, eivät osa ongelmaa.

Tilastot osoittavat kiistatta, että suomalaisia metsiä on hoidettu hyvin. Suomen metsien vuosittainen kasvu on kaksinkertaistunut kuluneen 50 vuoden aikana, vaikka samaan aikaan tiukasti suojeltu metsämaa on viisinkertaistunut 1980-luvun alun jälkeen. Lahopuuston keskitilavuus on noussut Etelä- Suomen puuntuotantoalueilla. Päätehakkuissa hakkaamatta jääneen puun määrä on lisääntynyt selvästi, samoin suurten puiden osuus ja määrä. Metsälajien uhanalaisuus on säilynyt koko 2000-luvun suurin piirtein ennallaan.

Suomella on siis sekä oikeutus, että perusteet puolustaa omaa metsänhoitotapaansa ja edelleen kehittää metsien kestävää hyödyntämistä. Päätösvaltaa tässä asiassa ei tule antaa niille, jotka ovat omat metsänsä jo hakanneet. Kyse on isänmaan kannalta hyvin tärkeästä asiasta. Kestävän metsänhoidon alasajaminen johtaisi huomattaviin taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin vaikutuksiin. Eikä se pitkässä juoksussa olisi edes ympäristön etu.