Hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä Tämä edellyttää päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla sekä hiilinielujen vahvistamista. Ohjelman mukaan ilmastopolitiikkaa tulee tehdä avoimesti ja kansalaisia kuunnellen. Päästövähennykset tulee toteuttaa sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti.

Tuulienergia on yksi tavoitteiden mukainen vaihtoehto, kunhan se rakennetaan ekologisesti kestävällä tavalla ja vaikutukset asumiseen, luontoarvoihin, virkistyskäyttöön ja matkailuun arvioidaan puolueettomasti.

Suomessa on merialueita ja aukeita, jotka ovat optimaalisia tuulivoiman rakentamiseksi. Sisämaassa ongelmana on tuulioloista johtuen tuulimyllyjen suhteettoman suuret kokoluokat ja haitat.
Sastamalan kaupungin talouden näkökulmasta tuulivoiman rakentaminen saattaa näyttää yksinkertaiselta; saadaan kiinteistöverotuloa. Määräksi on yleensä esitetty n. 25 000 eur/vuosi yhtä voimalaa kohti. Summa kuitenkin alenee vuosittain. Aiheuttaako tuulivoima enemmän haittoja, sekä kaupungille ja asukkaille tulevia yllättäviä kustannuksia?

Tuulivoimaloiden jäteongelmaa ei ole ratkaistu. Voimaloiden lavat kuluvat ja niitä joudutaan uusimaan määräajoin. Voimalan betoniperusta väsyy parinkymmenen vuoden jälkeen, jolloin se on nykyisten jätesäännösten mukaan purettava. Yhden voimalan rakentaminen maksanee yli 4 milj. euroa. Voimalan elinkaaren lopussa purkukuluihin tarvittaneen summa, joka on noin 10 % voimalan rakentamiskustannusten määrästä, siis useita satoja tuhansia euroja. Tuulivoimahankkeita myydään ja ostetaan. Jos viimevaiheen yhtiö osoittautuu varattomaksi, purkukuluista vastaa maanomistaja. Mikäli hänen varansa eivät riitä, maksuvelvolliseksi joutuu asianomainen kaupunki.

Ulkomaiset yhtiöt ovat havainneet, että tuulivoiman rakentaminen on Suomessa helppoa. Rajoituksia ei paljon ole. Kaupungit ovat innokkaita tekemään kaavoitussopimuksia, joiden perusteella yhtiöt saavat itse teettää sopivat kaavat ja melumallinnukset. Sastamalassa yhtiö on valmistellut hanketta seitsemälle teollisuusluokan voimalalle, joiden kokonaiskorkeus nousee 270 metriin. Kaava-alueelle eli Hongistonmaan, Myllymaan ja Kiimajärven kylien muodostamalle seudulle ei ole mahdollista sijoittaa seitsemää jättivoimalaa. Sen estää mm. Fingrid Oy:n 110 kV sähkölinjan, yleisten teiden ja asutuksen suojaetäisyydet. Kiinteistöverotuotto kutistunee noin puoleen siitä, mitä nyt arvioidaan.

Kuuden megawatin voimaloiden siivet ovat n. 90 metrin mittaisiksi, Tuotannon kannalta siipien pyörimisliike on tärkeä, mutta pitkät siivet ja niihin kohdistuva ilmanvastus tuottaa enemmän melua. Voimaloiden ääni aiheutuu pääasiassa siivistä, vähemmän konehuoneesta. Yhtiöt kuitenkin esittävät, että uudet isommat voimalat aiheuttaisivat vähemmän melua. Tätä ei ole melumittauksilla osoitettu.

Melu on jaksollista, ja matalataajuisuuden vuoksi se voi kuulua myös asuntojen sisätiloissa. Kierroksen aikana kuhunkin lapaan kohdistuu vaihteleva tuulen voima. Ääni on yleensä voimakkaampaa ilta- ja yöaikaan. Melu koetaan häiritsevämmäksi kuin esimerkiksi liikenteen tasaisempi ääni. Tästä johtuen tuulivoimamelun maksimiohjearvot on määritelty matalammiksi kuin yleiset meluarvot.

Melumallinnus tulee tehdä ns. ylärajaperiaatteella. Usein tätä ei tehdä, sillä melumäärät halutaan saada näyttämään pieniltä. On todennäköistä, että hankkeen valmistumisen jälkeen todellinen mitattu melu osoittautuu suuremmaksi. Kun VTT mittasi voimalamelua (Tuulivoimaloiden infraääni ja terveys, 2020), yöajan sisämelutasot ylittyivät nukkumistiloissa huomattavasti kahdessa sellaisessa asunnossa, jotka sijaitsivat 1,5 ja 1,6 kilometrin päässä voimaloista. Vaikka kyseiset voimalat olivat teholtaan vain 3,3 MW, niiden kohdalla ei 2 kilometriäkään olisi riittänyt etäisyydeksi. Monet kunnat ovat tehneet periaatepäätöksen siitä, että voimaloita ei saa rakentaa alle 2 kilometrin etäisyydelle asutuksesta.

Voimalan ääntä voidaan vaimentaa säätämällä voimalan lapakulmaa tuuleen nähden epäedullisemmaksi, vähentämällä pyörimisnopeutta tai pysäyttämällä voimala. Se aiheuttaa tuotantohävikkiä ja tulonmenetystä, minkä vuoksi yhtiöt eivät halua rajoitustoimia haitoista huolimatta. Päättäjien tulee toimia niin, että tällaiseen tilanteeseen ei jouduta.

Kaupungit tyytyvät usein tuulivoimayhtiön jakamaan oman edun mukaiseen informaatioon. Ottamalla asiasta selvää muiltakin tahoilta saa puolueetonta tietoa haitoista sekä suojaetäisyyksistä.

Tuulivoimapuiston valmistelu tulee olla avointa ja hyötyjen ja haittojen puntarointia. Se on myös arvojen yhteensovittamista ja edellyttää kansalaisten sosiaalisen hyväksynnän.

Markku Pärssinen, agronomi, Sastamala

Veli Hietaniemi, FT, paluumuuttaja, Sastamala