Kesäkuun alkupuolella järjestettävät Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Tulevaa parlamentin toimintaa varjostavat monenlaiset haasteet: Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Euroopan rapautunut kilpailukyky ja ennen kaikkea heikentyvä sisäinen turvallisuus.

Venäjä tulee eittämättä säilyttämään asemansa Euroalueen selkeimpänä, konkreettisimpana turvallisuusuhkana. Täyttä varmuutta myöskään Yhdysvaltain jatkuvasta sitoutumisesta Euroopan alueen puolustukseen ei ole, jonka vuoksi katseet kääntyvätkin EU-jäsenvaltioihin itseensä. On kestämätöntä, että Euroopassa hengitellään paperipussiin joka kerta, kun Yhdysvalloissa jyrähdetään, että Euroopan tulisi kantaa enemmän vastuuta itsestään.

Tästä syystä tarve puolustusvälineteollisuuden lisäämiselle tulee korostumaan, jonka lisäksi puolustuksen yhteismarkkinoita tulee voida kehittää muun muassa sotilaallista liikkuvuutta edistämällä, ja yhteishankintoja lisäämällä. Itsenäisten maiden tunnusmerkki on, että ne kykenevät huolehtimaan itsestään, myös turvallisuuden saralla.

Tulevissa Eurovaaleissa kaikkein keskeisimpänä teemana tuleekin väistämättä olemaan turvallisuus – ei vain Ukrainassa käytävään sotaan ja Venäjän kehitykseen liittyvät tekijät, vaan myös laajemmalti taustalla lymyilevät geopoliittiset uhat. Lähi-idän tilanne on arvaamaton, emmekä voi sulkea silmiä Kiinan kasvavalta imperialismilta, joka leviää tällä hetkellä lähinnä talouden ehdoilla. Kiina ostaa vaikutusvaltaansa ympäri maailmaa, ja näin ollen asettelee itseään parempiin asemiin mahdollista Taiwanin hyökkäystä varten.

Heikentyneen maailmanlaajuisen turvallisuustilanteen lisäksi Eurooppaa uhkaa kiihtyvä taloudellinen rappio. Suurvallat latovat miljardeja toisensa perään valtiontukikilpailussa ja siinä pullon korkkeja sääntelevä EU on jäänyt väistämättä jalkoihin. Kaikesta tästä kärsii ennen kaikkea pienen pieni Suomi.

Muun muassa entisestään kiihtyvä suurvavalta- ja teknologiakilpailu asettaakin EU:n kauppapolitiikalle uusia haasteita: sääntelyn sijaan katse on käännettävä kasvuun. Euroopan tulee lopettaa ylisääntely ja turhanpäiväinen itsensä kuristaminen ja ryhdyttävä houkuttelemaan teollisuutta takaisin omalle maaperälleen. Vahva talous ja maailman kriiseistä vähemmän riippuvainen teollisuus on koko Euroopan ja jälleen pienen maamme etu.

Eurooppa on kansainvälisten kriisien ja suurvaltojen keskinäisen kilpailun keskipisteenä. Näistä alati kehittyvistä haasteista huolimatta yksi asia kuitenkin on ja pysyy: Eurooppa muuttuu laittoman ja hallitsemattoman maahantulon myötä peruuttamattomasti. Maahanmuutosta aiheutuvat ongelmat onkin EU-tasolla saatava kuriin vielä hyvän sään aikaan, ennen kuin tilanne riistäytyy totaalisesti käsistä. Onneksi tähän näytetään heränneen myös laajemmin Euroopassa ja ennen kaikkea myös vihdoin Suomessa. Tältä osin politiikkaamme siirtyy (vihdoin) kohti Pohjoismaista suuntaa, jossa tulijoilta edellytetään myös omaa vastuuta. Tämä on paitsi järkevää, myös välttämätöntä.

Tulevissa EU-vaaleissa ei tulla määrittelemään ainoastaan Euroopan suuntaa seuraavaksi viideksi vuodeksi, vaan niissä tullaan ennen kaikkea linjaamaan siitä, millaisena Eurooppa tulee tulevaisuudessa myös suomalaisille näyttäytymään. Ei ole liioiteltua todeta, että Euroopan tulevaisuus tullaan ratkomaan EU-vaaleissa.