”Kenellä on synttärit?!” – Kiikan päiväkodin lapset sanailivat Sastamalalle ja pyysivät toimittajan potilaaksi

Jere Luukkala ja Jiri Suoniemi tietävät, että Kirsi Kunnas ja Aleksi Kivi ovat kirjailijoita. Kunnaksen runoja on luettu päiväkodissakin. 10.10. vietettiin Aleksi Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää ja myös Sastamala-päivää.

Torstaiaamua Kiikan päiväkodissa. Varhaiskasvatuksen vastuuopettaja Niina Tommila näyttää kuvaa ja kysyy kuka kuvassa on.

Kirsi Kunnas!” raikaa vastaus kuin yhdestä suusta.

Lapset muistavat, että kyseessä on runoilija, jonka runoja on päiväkodissa luettu. Tommila kertoo, että Kunnas olisi täyttänyt 100 vuotta, jos eläisi.

Seuraavaksi huomion saa parrakas mieshahmo.

Niilo Myllymäki tietää, että kuvassa on Aleksis Kivi.

”Onko tuo mieskin jo kuollut?”

Tommila kertoo, että on. 10. lokakuuta vietetään kirjailija Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kivi syntyi jo 190 vuotta sitten.

”Silloin ei ollut värejä”, tietää joku.

Seuraavaksi Tommila tiedustelee, mikä täyttää tänään 15 vuotta.

Ilmeet vakavoituvat. En tiennyt, että päiväkodissa voi olla näin hiljaista.

”Se oli se Sastamala”, Tommila paljastaa viimein.

”Ai niin joo se”, joku huokaa.

Emma Mäkelä ja Hilla Grèn sanoja valitsemassa.

Kirjakaupungissa runoillaan

Lapset tietävät Sastamalan olevan kirjakaupunki. Siksi päiväkodissa tehdään runoja. Ennenkin on tehty, mutta varsinkin nyt se on tärkeää, koska on kaupungin merkkipäivä.

Tommila jakaa lapset neljään porukkaan ja levittää ison kasan paperisuikaleita lattialle. Niihin on kirjoitettu sanoja. Kaikki valitsevat neljä sanaa, joista rakennetaan yhdessä runo.

Kerttu Kallio esittelee toimittajalle reippaasti valintojaan. Yksinäisyys näyttää jännältä sanalta, mutta paras sana on mummo.

”Mulla on useampi mummo, vaikka heitä ei sanota mummoiksi, vaan heillä on ihan omat nimet”, Kerttu selvittää.

Se onkin hyvä huomio. Mummoja on monenlaisia ja -nimisiä.

Emma Mäkelä ja Hilla Grèn miettivät tovin valintojaan, mutta pian kartongilla liihottaa yöperhonen ja vaappuu valkea poutapilvi.

Meea Korpelan ja Jiri Suoniemen ryhmän runossa himmenee siniharmaita, ja joulukin on jo mielessä.

Näin syntyy Summanmutikka-runoutta. Niina Tommila ohjaa, Niilo Myllymäki asettelee sanan paikoilleen. Jere Luukkala seuraa, miten runo rakentuu.

50-vuotiskemut toukokuussa

Sanailutuokion päätyttyä on leikin aika. Barbiet huristelevat avoautolla. Toisaalla suuret merirosvolaivat seilaavat valtameren aalloissa. Ja Niina Tommila ehtii vaihtaa kanssani muutaman sanan.

Lapsia tuntuu Kiikassa riittävän. Katsantokantaa puoltaa sekin, että alunperin tilapäiseksi perustettu ryhmä on toiminut päiväkodin viereisessä rakennuksessa jo kolme vuotta – eikä vapaita paikkoja ole.

Mitä päiväkotiin muuten kuuluu?

”Hyvää meille kuuluu. Pidän tästä kodinomaisuudesta, lisäksi meillä on tosi kiva ja monipuolinen piha”, Tommila vastaa.

Kiikan päiväkoti on perustettu vuonna 1975. Sitä ennen rakennus on toiminut lääkärin vastaanottona ja asuntona.

Vaikka kiinteistö on erilainen kuin modernit vastaavassa käytössä palvelevat, on se Tommilan mukaan heidän tarpeisiinsa toimiva.

Toukokuussa juhlitaan Kiikan päiväkodin viittä vuosikymmentä avoimin ovin ja aivan erityisen iltaohjelman kera. Paikalliset yhdistykset ovat luvanneet kantaa kortensa kekoon, Tommila kertoo.

”Yhteisöllisyys näkyy varmasti juhlassamme monin tavoin”, hän tuumaa.

Kerttu Kallio valitsi runoon sanan mummo ja opetti toimittajalle, että oikeasti mummoilla voi olla melkein minkälainen nimi vaan.

Vaahteramäen lääkäripalvelu

Pois lähtiessä huomaan, että naulakoille on ilmestynyt lääkärin vastaanotto. Nuken jalassa on side, nallekin sairastaa.

Toivotan Vaahteramäen terveyskeskuksen työntekijöille mukavaa 15-vuotissyntymäpäivän jatkoa.

”Kenellä on synttärit?!”

Muistutan, että Sastamalalla.

”Niin joo. Tuletko meille potilaaksi?”

Ehkä kannattaa tarttua tilaisuuteen, kun lääkäriin pääsee näin helposti ja pyytämättä. Lienee harvinaista niin Sastamalassa kuin muuallakin.

Lopuksi luettiin kaikkien neljän ryhmän runot. Niilo Myllymäki, Jere Luukkala, Elea Kallio ja Meea Korpela pitivät runonsa hieman kiemurtelevasta tyylistä. Kun 21-paikkaisessa Vaahteramäen ryhmässä runoiltiin, tutustuttiin alle 3-vuotiaiden ryhmässä lasten omiin lempikirjoihin. Tämäkin 8-paikkainen ryhmä on täynnä.
Tekstin asettelu on varsin modernia tyyliä.
Tässä toinen kuva kiikkalaisesta nykyrunoudesta.

Jätä kommentti