Kuka olet?

Olen Tiia Vuorenmaa, tamperelainen ravitsemusterapeutti, jonka juuret ovat vahvasti Vammalassa. Opiskelen työni ohella kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa,ja haaveilen siitä, että voisin yhdistää osaamistani ja kiinnostustani terveyden ja kirjallisuuden saralla. Ihmisenä olen rauhallinen, luova ja empaattinen, ja mielestäni tämä välittyy eteenpäin myös esikoiskirjassani Puurolle! – Kulhollinen ruokailoa. Ruoan lisäksi arvostan aitoja kohtaamisia ja luontoa, ja kotini Tampereella löytyykin läheltä marjaisaa metsää.

Miten kirjakulttuuriltaan rikas Vammala/Sastamala on innoittanut polkuasi kirjallisuuden kentällä?

Alakoulusta asti minua on kannustettu lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoitin ala-asteen ensimmäisillä luokilla hevoskirjaa Emma ja muutto, jonka opettajani Tuulikki lopulta valmiina luki ruutuvihostani koko luokalle. Se oli aika jännittävää, mutta olin myös kovin ylpeä itsestäni. Lisäksi koska luin kotona runsaasti, sain toisinaan lukutunneilla luvan kirjoittaa kyseistä hevoskertomusta. Minut on siis ympäröinyt koulumaailma, jossa on kannustettu kirjojen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tällainen kannustava ilmapiiri on mahdollistanut, että suhde kirjallisuuteen on säilynyt joustavana ja kiinnostavana.

Sinulta ilmestyi hiljattain reseptikirja Puurolle! – Kulhollinen ruokailoa. Miksi juuri puurokirja?

Olen syönyt puuroa niin pitkään kuin muistan. Se on ollut arkinen ja ehkä hieman tiedostamatonkin rutiini elämässä. Löytäessäni elämääni tervetullutta kiireettömyyttä ja tasapainoa, oli mahdollista kiinnittää enemmän huomiota myös arkisiin asioihin, kuten puuroon. Puurosta tulikin inspiroiva ruoka, johon aloin yhdistämään erilaisia makuja, rakenteita ja tuoksuja. Aloin tekemään erilaisia puuroja viikoittain, ja vähitellen reseptipankki kasvoi niin suureksi, että ne löysivät muotonsa kirjan kansien välistä.

Miten kirjan reseptit ovat syntyneet?

Kirjan reseptit ovat syntyneet uteliaisuudesta muuttaa jokin jo olemassa oleva leivonnainen tai muu tuote puuron muotoon. Näistä esimerkkinä porkkanakakkupuuro ja browniepuuro. Toisaalta monesti inspiroidun yksittäisistä raaka-aineista ja niiden aistimisesta, kuten basilikan tuoksusta, puolukkametsän väriloistosta tai sesongin appelsiinien makeudesta. Välillä ideani ovat olleet vähän liian villejä toteutettavaksi, esimerkiksi appelsiinikeikauskakku puurona jäi vielä kokeilukeittiöön.

Kirjassasi on yli 50 puuroreseptiä, makeita ja suolaisia puuroja. Kerro suosikkisi molempien joukosta.

Tämä on vaikea kysymys! Suosikit vaihtelevat kausittain, mutta kestosuosikeiksi voisin nimetä makeista browniepuuron ja suolaisista sitruunaisen parsapuuron. Etenkin suolaiset puurot yllättävät maistajansa usein iloisesti, sillä ne ovat monelle vielä vieraampi tapa nauttia puuroa. Browniepuuro puolestaan muistuttaa brownieta suklaisuudellaan, mutta maku ja koostumus ovat hieman pehmeämpiä.

Entä mikä on joulunajan suosikkipuurosi?

Joulunajan suosikkipuuroni on tänä vuonna perinteinen riisipuuro, johon olen yhdistänyt hieman uudenlaisia täytteitä. Puuroni päältä löytyy tyrniä, taatelisiirappia sekä kevyesti karamelisoituja pekaanipähkinöitä. Myös kirjastani löytyy muutama jouluresepti, joissa maistuu glögi ja puolukka sekä persimon ja pipari.

Olet myös ravitsemusterapeutti. Miten suomalaiset mielestäsi syövät? Mitä parannettavaa ruokailutottumuksissamme yleisemmin on?

Suomalaisten ruokavaliossa suurimmat haasteet liittyvät liian vähäiseen kuidun saantiin ja toisaalta liialliseen suolan ja kovan rasvan saantiin. Edullista monien ravitsemukselle olisi esimerkiksi värikkyyden lisääminen lautasella, täysjyväviljojen suosiminen vaaleiden viljatuotteiden sijaan, punaisen lihan korvaaminen kalalla ja kasviproteiineilla, kuten erilaisilla palkokasveilla, sekä rasvaisten maitotuotteiden vaihtaminen vähärasvaisempiin.
Lisäksi ravitsemusterapeutin työssä kohtaan paljon jäykkää ehdottomuutta. Kun ruokavaliossa keskitytään liialti yksittäisiin ravintoaineisiin tai valintoihin, kokonaisuutta on vaikeaa rakentaa tasapainoiseksi. Monipuolinen ja hyvä syöminen ei tarkoita ehdottomuutta vaan sitä, että kehoaan ja mieltään ravitsee kaikenlaisilla ruuilla. Suosin esimerkkinä 80 –20 -ajattelumallia, jossa 80 % ruokavaliosta toteutuu suositusten mukaan, ja silloin 20 % voi olla juuri niitä omia lempiruokia, riippumatta niiden ravintoarvoista. Tätä samaa joustavuutta pyrin tuomaan esiin kirjassani ruokailon teemojen välityksellä.

Lehdet ja sosiaalinen media pursuavat mitä mielikuvituksellisempia dieettineuvoja. Miten itse suhtaudut näihin?

Ravitsemustietoa leviää nykyisessä mediaympäristössä paljon, ja valitettavasti osa siitä on virheellistä ja jopa terveyttä haittaavaa. Siksi erilaisia ravitsemusohjeita lukiessa on tärkeää tarkastella, kuka ohjeen kirjoittaa, miksi se esitetään ja mihin väite perustuu. Monesti somessa luvataan erilaisia pikaratkaisuja ja ”ihmeitä”, jotka eivät ikävä kyllä ole mahdollisia.
Vuodenvaihde on dieettibisneksen kulta-aikaa. On mahtavaa, jos haluaa antaa aikaa ja tilaa oman terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiselle, mutta monesti muutoksia lähdetään tekemään kaasu pohjassa liian lujaa. Ihminen pystyy keskittymään vain muutamiin muutoksiin kerrallaan. Siksi olisikin tärkeää totaalisen ja yhtäkkisen elämäntapamuutoksen sijaan lähteä tarkastelemaan omia tottumuksia askel kerrallaan: Voisitko kenties lisätä kasviksia lounaalle? Tai auttaisiko päivääsi välipala, jottei nälkä kasva iltaa kohden liian suureksi? Pienelläkin muutoksella on iso merkitys, kun se toistuu päivittäin.

Kerro jokin Vammalaan liittyvä lapsuusmuisto.

Muistan, kun kirjastoauto kävi Varilan koulun pihassa joka torstai. Oli aina yhtä jännittävää astua sisään tietämättä, mitä tällä kertaa tarttuu matkaan. Muistan edelleen jotenkin kovin tarkasti sen, miltä auton lasten- ja nuorten kirjallisuusnurkkaus näytti. Valitsin autosta monesti fantasia- ja kauhumaailmoihin sijoittuvia kirjoja. Minulla on edelleen tallessa kirjastokortti, johon olen 7-vuotiaana haparoivasti kirjoittanut oman nimeni.

Mitä Sastamala merkitsee sinulle nykyään?

Nykyään Sastamala merkitsee minulle lapsuudenkotikaupunkia, jossa vanhempani ja rakas Roope-koira edelleen asuvat. Varilan pururata tuntuu nykyään puolet lyhyemmältä, kun oma askel on pidentynyt, mutta samalla muistot pysyvät ja säilyvät. On myös todella arvokasta, että olen yhteydessä moniin lapsuudenystäviini, joiden kanssa olemme kulkeneet yhdessä ihan ensimmäisistä elinvuosistamme asti. Meille Vammala on aina yhteinen lapsuudenkoti.
Näin vanhempana osaan arvostaa enemmän Sastamalan vahvaa kulttuurista pääomaa, joista esimerkiksi Mauri Kunnaksen Herra Hakkaraisen sekä Vanhan kirjallisuudenpäivien merkitys on tullut erittäin näkyväksi.

Kokeile:

Tiian jouluinen riisipuuro taatelisiirapilla, kanelipähkinöillä sekä tyrnillä

(lisukkeista riittää +4 annokseen)
Valmista riisipuuro haluamallasi tavalla joko kattilassa tai uunissa. Myös kaurasuurimot voisivat toimia tässä hyvin. Itse keitin puuron kevytmaitoon ja maustoin suolalla.

Taatelisiirappi:
– 200 g kuivattuja, kivettömiä taateleita
– 4–5 dl vettä
Lisää taatelit ja vesi kattilaan. Kiehauta ja keitä tämän jälkeen noin 30 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes taatelit ovat lähes soseutuneet, ja neste paksuuntunut. Siivilöi taatelit pieneen astiaan irralleen taatelimassasta. Anna siirapin jäähyä.
(Huom. Ylijääneet taatelit voit soseuttaa esimerkiksi maapähkinävoin kanssa kinuskimaiseksi tahnaksi, jota nauttia jogurtin tai puuron kanssa)

Kanelipähkinät:
– 1 rkl rypsiöljyä
– 1 rkl siirappia
– 1/4 tl kanelia
– ripaus suolaa
– 100 g pekaanipähkinöitä
Kuumenna pannulla öljy, siirappi ja mausteet. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Laske lämpöä ja lisää pähkinät. Sekoita niin, että kastike kuorruttaa pähkinät tasaisesti. Paahda pannulla vielä 2–3 minuuttia välillä sekoittaen. Siirrä jäähtymään esimerkiksi leivinpaperin päälle.

Lisäksi
– pakastetyrnejä
(- rouhittuja pähkinöitä)

Kokoa annos lusikoimalla aluksi puuro lautaselle. Tämän jälkeen ripottele pinnalle tyrnejä sekä pähkinöitä. Viimeistele taatelikinuskilla ja nauti!