Kuka olet?
”Unto Peltoniemi, 73 vuotta, eläkkeellä oleva yrittäjä. Olen syntyisin Kiikasta ja asun nykyisin Vammalassa. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kuusi aikuista lasta, sekä 11 lapsenlasta. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, järjestötehtäviä ja jonkin verran musiikin kuuntelua sekä muuta kulttuuria.”

Sinulta julkaistaan syksyllä maratonmatkoistasi kertova kirja. Miten juoksuharrastus sai alkunsa?

”Juoksu on ollut mukana elämässäni aina muun liikunnan ohella, joita olivat erilaiset pallopelit, erityisesti lento- ja sulkapallo. Siihen aikaan kun hölkkiä järjestettiin paljon, osallistuin ajoittain myös pidemmille matkoille ja ensimaratonini juoksin vuonna 1987. Varsinainen maratonharrastus alkoi kuitenkin vasta 90-luvun lopulla lähes viisikymppisenä. Olin kiireinen yrittäjä ja juoksu oli oiva keino nollata päänuppia.”

Millaisia vinkkejä antaisit juoksemisesta haaveileville aloittelijoille?

”Pakko myöntää, että juoksu ei ole niitä helpoimpia lajeja, eli pitää päästä jonkinlaiseen juoksukuntoon siitä kunnolla nauttiakseen. Mutta kun malttaa aloittaa tarpeeksi varovaisesti ja olla kärsivällinen, niin varsinkin juoksun jälkeinen olo palkitsee varmasti. Ehdottoman tärkeää on hankkia varmasti itselle sopivat juoksutossut ja sukat, kaverin suosituksia jostakin merkistä on turha kuunnella.

Tärkeää on myös vaihdella erilaisia maastoja ja reittejä, sekä muistaa lihaskunnon ylläpitäminen. Treeniohjelmissa kannattaa miettiä onko se hyvä renki vai huono isäntä ja kuunnella tarkkaan omia tuntemuksia. Juoksu ei voi olla rentoa ja sujuvaa, jos koko ajan pitää vilkuilla ranteessa olevaa tietokonetta.

Itse juoksin liian yksipuolisesti ja melko paljon samoilla reiteillä, sen saneli paljolti ajankäyttöni työkuvioissa. Sulkapallo oli hyvä intervalliharjoitus, joten jotain vastaavaa tietysti suosittelen. ”

Olet 167:n maratonin ja 88 maratonmaan mies. Mikä innosti kiertämään eri maanosia, maita ja maratoneja?

”Ihan aluksi se oli ihan uteliaisuutta erilaisiin maratoneihin ja kohteisiin, matkailu on kiinnostanut minua jo nuoruusvuosista lähtien. Usean vuoden ajan maratonmatkailu oli tapa viettää kaikki lomani, jolloin se lyhyempänäkin versiona auttoi irtaantumaan hetkeksi työkiireistä. Muutamana viimeisenä vuotena uusien maiden keräily oli intensiivisempää ja vaati toki huomattavasti enemmän uhrauksia. ”

Mitkä ovat kolme sinulle merkityksellisintä juoksureissua ja miksi juuri ne?

”Kuulun niihin ihmisiin joita Ukrainan sota ja sen aiheuttama maailmantilanne koskettaa erityisen paljon, sillä merkityksellisin maratonini on Pohjois-Venäjältä. Ensi käynti Arkangelin maratonilla vuonna 2000 oli todella mieleenpainuva ja erilainen. Olin maratonin pitkän historian ensimmäinen länsimaalainen osallistuja ja sain sen mukaisen kohtelun ja sitä myöten myös uusia ystäviä. Ne ystävyydet ovat kestäneet näihin päiviin asti. Olen käynyt Arkangelissa 15 kertaa ja juossut maratonin siellä 13 kertaa.

Toinen hyvin erityinen kohde on Pohjois-Korea. Maa sinänsä on kiehtonut minua jo kauan ja sen Pjongjangin maratonin selättäminen ei ollut lainkaan yksinkertainen juttu. Yritin matkaa yli kymmenen vuoden ajan ja vasta kolmannella kerralla kaikki meni nappiin ja onnistuin, vaikka olin kaksi kertaa aiemmin jo ostanut muun muassa Pekingin lennot. Mutta kaikki oli sitten tavoittelemisen arvoista.

Kolmannen valinta Kiinan ja Kuuban välillä on vaikeaa, mutta valitsen kuitenkin Kiinan ja maratonin sen muurilla. Kiinan muurin maratoneja markkinoidaan kahta erilaista, joista toista en itse pidä oikeana, sillä muurilla juostaan vain muutama kilometri. Juoksimme vaimoni kanssa lähes koko matkan muurilla, joka oli uskomaton seikkailu ja sitä on vaikea edes kuvailla. Maratonia voi verrata vuoristossa juostuihin, joista juoksemistani joku voisi aivan hyvin yltää myös tälle listalle.”

Mihin juoksuharrastus tyssäsi? Tuntuuko haikealta?

”En voi sanoa että haikealta, sillä muutama viimeinen vuosi meni geelipiikkien avittamana kovien polvikipujen vuoksi. Viimeisen ulkomaan maratonini juoksin Hong Kongissa 2020 ja saman vuoden syksyllä viimeisen maratonini Mäntyharjulla. Ja kuten kaikki muistaa 2020 alkoi koronapandemia, jolloin matkailu ja sen myötä myös maratonit lopetettiin joksikin aikaa. Tämä tilanne lievitti luopumisen tuskaa ja olen oppinut olemaan sinut asian kanssa ja keskittynyt muuhun liikuntaan. Aika aikaa kutakin.”

Jos pystyisit vielä kuningasmatkan kirmaamaan, missä haluaisit juosta ja miksi?

”Oceania tai Antarktis. Etelämantereella on hurjan kylmää ja jotkut ovat juosseet siellä maratonin jopa laivan kannella, joten siitä luopuisin. Australia jäi jostain kumman syystä kokematta, eli siinä kohtaa on paha kauneusvirhe maakartassani.”

Mikä sai sinut laittamaan maratonreissut kovien kansien väliin?

”Haave oli hyvin monivuotinen, eikä jättänyt rauhaan ennen kuin ryhdyin hommiin. Kolme vuotta sitten jäin oloneuvokseksi, joten oli lopullisen päätöksen aika. Raportteja matkoiltani oli runsaasti ja niitä julkaistiin vuosien varrella muun muassa Alueviestissä. Materiaalia oli siksi paljon, että osa oli karsittava pois ja silti sivumäärä kasvoi suunnitellusta. Aikojen saatossa olin saanut tosi paljon kannustusta kirjan tekemiseen, joten en voinut suosittelijoitani pettää.”

Kenelle suosittelet kirjaasi?

”Tietysti suosittelen kenelle vaan, mutta ensisijaisesti toki matkailusta ja liikunnallisesta reissaamisesta kiinnostuneille. Kirjasta ei löydy harjoitusohjelmia eikä tilastointia maratoneilta, vaan ruohonjuuritason kokemuksia maratonmatkailusta ja elämästä yleensä.”