
Ilta hämärtyy Sastamalan Kirjakorttelissa, mutta ajatusten kirkas ja lämmittävä kehä sulkee yhä joukon ihmisiä piiriinsä Funkkistalon yläsalissa. Perjantaina puolilta päivin alkanut kymmenen tunnin mittainen luento suomalaisesta kirjallisuudesta on edennyt loppusuoralle.
Viimeisen tunnin aikana on kuultu kielitieteilijä Janne Saarikiven alaansa liippaavia näkemyksiä ja kirjailija Tuija Välipakan sanomaa lukemisesta ruumiillisena kokemuksena. Luennon huipennuksena koko rupeaman isännöinyt Mikko Lahtinen innostaa yleisöä tulkitsemaan Riikka Palanderin runoa.
Kun Lahtinen illan päätteeksi kysyy, onko kukaan ollut paikalla alusta loppuun, nousee yleisöstä kolme kättä. Kymmenen tunnin sivistävällä matkalla ovat viihtyneet Leena Aaltonen, Janna Hyrynkangas ja Milja Rautiainen.
Kolmikko tuumailee, että tässä ajassa olisi lentänyt fyysisestikin pitkälle, toiselle puolen maapalloa. Nyt takana on antoisa matka erilaisissa mielenmaisemissa.
“Älyttömän hieno juttu, että tällainen järjestettiin. Minä innostuin luennosta ensikuulemalla, ja tyttäret tulivat seuraksi”, Aaltonen sanoo.
Helsingistä saapuneet Hyrynkangas ja Rautiainen kertovat, ettei heillä ollut ennakko-odotuksia tai penkkiurheiluhenkeä lähtökohtaisesti yhtä paljon kuin äidillään, mutta luento vei mukanaan.
“Joitakin minuutteja menetimme vessataukojen vuoksi, mikä vähän harmitti. Kiva jos luento olisi kuulunut sinnekin.”
Ottiko luento aivojen tai istumalihasten päälle?
“Pienet jaloittelu- ja jumppahetket auttoivat asiaa ja eväitäkin söimme”, Aaltonen kertoo.
Sykähdyttävimpinä tuokioina luentomatkallaan he mainitsevat Matti Kuuselan Isän paikan runoudessa, Ilona Tomin kertoman Eeva-Liisa Mannerin Metsäkauris-kuunnelmasta, Tuija Välipakan pohdinnat sekä Tommi Parkon palopuheen runoudesta.

Kymppituntisen aikana muualla Kirjakorttelissa on muun muassa kartoitettu kauhukirjailija Marko Hautalan pelkoja, perehdytty filosofi Timo Airaksisen opastuksella hyvään kuolemaan, kuultu Raisa Jäntiltä runouden kaleidoskooppimaisesta olemuksesta, koettu dekkaristien ristiinkuulustelu sekä polkuautojen kiihdytysajot Marttilankadulla, nautittu svengaavasta musiikista.
On tapahtunut valtavasti oivalluksia ja jaettua kulttuuri-iloa.
Jälkipuintia Kirjakorttelin Yöstä Facebookissa:
“Kirjamessuihin verrattuna keskusteluita oli huomattavasti helpompi seurata, kun taustahäly puuttui. Muutenkin tunnelma oli rauhallisempi kuin suurissa messuhalleissa. Keskustelut ja haastattelut olivat syvällisiä ja kiinnostavia”, toteaa kirjailija Jarmo Teinilä.
Kirjakorttelin Yön kesätyöntekijä Senni Siuko kiteyttää tapahtuman antia seuraavasti:
“Voisin listata loputtomasti nappiin menneitä haastatteluja ja mielenkiintoisia kohtaamisia, mutta ennen kaikkea haluan nostaa esille hieman erilaisen tulokulman. Me pysähdyimme kuuntelemaan. Pysähdyimme, otimme mukavan asennon ja kuuntelimme mitä toisella oli sanottavaa. Ja kenties löysimme toisen sanomasta lohdutusta menneeseen, voimia tulevaan tai sitten uskallusta kokeilla jotakin uutta.”
Tapahtuman kantaviin voimiin kuuluva Santeri Skofelt:
“Tahdomme ajatella omalla kielellämme kirjan pituisesti yhdessä elävien ihmisten kanssa. Emme tahdo ajatella vain tietokykykapitalismin viimeisillä rippeillä, tekoälyillä, joiden ihmiskieltä etäisesti muistuttava data ei sovi meille tänne kuin vain lähinnä kehnoksi vitsiksi. Jokainen itse luettu sivu ja jokainen eteenpäin ymmärrys ja lämpö edellä laitettu sana on rakentamassa maailmaa, jossa eläminen ei joka hetki vituta. Minusta sellainen maailma on kyllä kaiken vaivan arvoinen.”
Kirjakorttelin Yötä vietettiin 7.-8.8. Tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä jälleen elokuussa 2027 Kirjakorttelin Yö ry:n ja sen yhteistyökumppaneiden toimesta.






















