Husarin luomutilalla Sastamalan Mouhijärvellä uskotaan siihen, että hyvä ruoka alkaa eläinten hyvinvoinnista. Tilan isäntä Seppo Järvenpää tietää myös, että lähiruoka kiinnostaa kuluttajia nyt enemmän kuin aikoihin.
”Arvostus on noussut, vaikka vielä se ei ihan tilipussissa näykään”, hän toteaa.
EU:n päätös kieltää brasilialaisen lihan tuonti on hänen mielestään kuitenkin lupaava askel suomalaiselle lihantuotannolle.
”Suomalainen liha on aina kilpaillut ennen kaikkea laadulla. Me tiedämme, miten eläin on kasvatettu ja mitä siinä paketissa oikeasti on”, hän korostaa.
Husarin luomutilaa vuodesta 2020 pitänyt Järvenpää elää parhaillaan maatalouden kiireistä vuodenaikaa. Tilalla on noin 120 hehtaaria viljelyalaa ja noin 75 emolehmää vasikoineen. Peltojen ja karjan kanssa tekemistä riittääkin aamusta iltaan.
Aamulla Järvenpää vilkaisee ensimmäiseksi ikkunasta ulos, sillä totuus voi olla vallan toinen, mitä sääennusteissa on luvattu.
”Tässä hommassa sää sanelee aika paljon. Viime vuosina on ollut sellaisia keväitä, että on ollut liian kuivaa, ja syksyllä taas vettä on tullut enemmän kuin olisi tarvittu. Nyt loppusyksylle toivoisin ennen kaikkea aurinkoa ja tuulta”, hän kertoo.
Jos sää sallii, Järvenpäällä on vielä haaveissa saada vehnääkin maahan. Vehnän lisäksi tilalla kasvatetaan kauraa ja ruista.
Husarin luomutilan naudat elävät pihatossa ja laajoilla, metsäisillä luonnonlaitumilla. Talvisin eläimet pääsevät pihatosta myös talvilaitumille.
Lihatilalla vasikat saavat olla emojensa kanssa pitkään, noin puoli vuotta.
”Se on yksi tämän tuotantotavan hienouksista. Emolehmät imettävät vasikoitaan, eikä jokainen vasikka välttämättä pysyttele vain oman emonsa vierellä. Välillä yksi emo imettää neljääkin vasikkaa”, Järvenpää naurahtaa.
Luonnollisuus näkyy myös poikimisissa. Suurin osa lehmistä hoitaa poikimisen rauhassa ja mieluiten silloin, kun isäntäväki ei ole näkemässä.
”Ne yrittävät poikia salaa yöllä. Jos huomaamme ajoissa, että lehmän H-hetki on lähellä, niin sille järjestetään oma rauhallinen tila. Mutta aika hienosti eläimet sen yleensä itse hoitavat. Luonto on tässä asiassa aika viisaasti kaiken ajatellut”, Järvenpää pohtii.
Poikimiskausi on perinteisesti painottunut kevääseen, huhti–kesäkuulle, mutta Järvenpää suunnittelee, että jatkossa toisen ryhmän poikimiskautta yritetään ajoittaa syksylle.
Luonnollista on luomutilan eläinten suvunjatkokin, sillä yhtä lehmäryhmää kohden laitumella käyskentelee aina myös komea sonni.
Tilalla kasvatetaan pääasiassa Herefordia ja Simmentalia, ja kokeilussa on myös Herefordin ja Itä-Suomen karjan risteytystä. Eläinten hyvinvoinnista ei tingitä.
”Jos eläin ei voi hyvin, niin ei voi isäntäkään. Siksi eläinten hyvinvointi menee monen muun asian edelle. Jos jostakin täytyy säästää, niin ei ainakaan eläinten tarpeista”, Järvenpää toteaa.
Luomutuotannon Järvenpää valitsi ennen kaikkea vastatakseen kysyntään. Kuluttajalla on hänen mukaansa halu tietää, mitä syö ja mistä ruoka tulee.
”Ja Suomessa siihen luomulupaukseen voi luottaa. Ja jos kuluttaja on valmis maksamaan luomusta, niin kyllähän sitä pitää silloin myös tuottaa.”
Viime aikoina Järvenpää on huomannut ilahduttavan muutoksen myös asiakkaissa.
”On ollut kiva huomata, että ihmiset haluavat tulla katsomaan, mistä se ruoka oikein tulee.”
Husarin luomutilan lihaa myydään sekä suoraan kuluttajille että lihatalojen kautta. Tällä hetkellä lihaa myydään suoraan ovelta, mutta tarkoitusta varten on suunnitteilla varsinainen tilamyymäläkin. Sen piti avautua jo tänä syksynä, mutta maatalouden kiireet ovat siirtämässä avaamista todennäköisesti kevääseen.
Tilamyymälään tulee tilan omaa lihaa ja mahdollisesti myös muita tuotteita. Tämän vuoden kaurasadosta Järvenpää odottaa laadullisesti hyvää, joten esimerkiksi kaurahiutaleet voisivat löytää tiensä myymälän hyllyille.
Perheen lapsilla ja nuorilla on puolestaan omat suunnitelmansa.
”He ovat miettineet tilamyymälän yhteyteen vohvelikahvilaa”, mies paljastaa.
Ajatus sopii hyvin lähiruokaan: asiakas voi ostaa lihaa suoraan tilalta, nähdä samalla eläimet ja istahtaa vielä kahville.
Entä mitä lihantuottaja itse valmistaa tällä hetkellä mieluiten?
”Kyllä se on brisketti”, Järvenpää sanoo empimättä.
Aluksi hän paistaa pannulla lihan pinnat kiinni, jonka jälkeen brisketti laitetaan vuokaan sipulipedille, päälle kaadetaan lihaliemi ja koko komeus saa hautua uunissa yön yli noin 125 asteen lämmössä.
”Sillä tavalla siitä tulee mureaa herkkua”, hän lupaa.
Ehkä siinä on samalla jotakin olennaista myös Husarin luomutilan ajattelusta. Hyvä lopputulos ei synny kiireellä, vaan vaatii aikaa, työtä ja hyvää raaka-ainetta.
