Sastamalan seutu muuttuu syyskuun myötä hiljaisemmaksi. Ei vain luonnossa vaan myös ihmisten toimissa. Ulkoilemaan lähtemistä mietitään tarkemmin, pukeutuminen kun vaatii oman osansa. Monet myös nauttivat syysraikkaudesta ja muuttuvasta maisemasta, helpotuskin sää voi olla, jos ei helteistä niinkään pidä.
Pihlajapuut hohtavat paikoin runsaista punaisista marjoista. Hanhet, kurjet ja monet pikkulinnut liikkuvat nyt parvissa kohti etelämpää. Haarapääskyt lentelivät vielä runsain määrin syyskuun alun tienoilla Rautaveden yllä hyönteisiä metsästäen, nyt nekin lienevät jo etelämpänä. Hanhet ja joutsenet vielä viipyilevät Pirkanmaan ja Satakunnan maisemissa tovin ajan.
Rastaat ovat olleet vielä vähissä näillä seuduin, pihlajapuutkin saavat vielä olla linnuilta rauhassa. Olisiko jälleen niin, että tulevat isoina parvina vasta kun syksy todella tulee ja ilmat kylmenee.
Kurjet ovat ilahduttaneet ihmisiä äänillään ja runsaslukuisuudellaan. Huittisten seuduilla etenkin Puurijärvi-Isosuon alueet ovat niiden perinteistä kokoontumisaluetta, josta yhteistuumin lähdetään kaukomaille.
Harvinaisempi jalohaikara on näyttäytynyt Lieko- ja Rautavedellä tänä syksynä. Itsekin näin linnun hohtavan täysvalkoisen höyhenpuvun kera sulkeutuneella Laiturikahvilan laiturilla syyskuussa. Lintu tuntui huomattavasti uskaliaammalta esimerkiksi harmaahaikaraan verrattuna, ei paennut heti ihmisen havaittuaan.
Monet linnut ovat syystäkin hyvin arkoja, varsinkin kyyhkyset pelloilla nousevat helposti parvina ilmaan kuultuaan vaikka auton oven paukahduksen, luullen ääntä metsästäjän aseeksi.
Vesilintujen kesä on näyttäytynyt Sastamalassa ehkä normaalia hiljaisempana. Missä ovat esimerkiksi isokoskelopoikueet lähirannoilta? Silkkiuikut sentään ovat muutamin parein pesineet lähimaisemissa, vähemmän kai nekin kuin yleensä.
Lokit Rautaveden rantojen talojen katoilla pesivät normaalisti ja tutun äänekäästi. Muutamat nuoret poikaset tosin elivät vain muutaman päivän tai viikon, useampi yliajettu raato näkyi asfalttiteillä Vammalan keskustassa heinäkuussa.
Laulujoutsenet pesivät Sastamalan vesisitöissä normaalisti. Esimerkiksi ”Mantaksi ja Olaviksi” ristimäni pari sai tänä kesänä peräti seitsemän poikasta Vammalassa, jotka kaikki ovat vielä syyskuulla hengissä. Sen sijaan karkkulaiset ”Maria ja Joosef” pari taisivat menettää useamman poikasen, kun enää yksi nuorikko näytti olevan pariskunnan hoivissa syyskuussa.
Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen
