Pisa-tulosten tultua julki, ollaan taas huolissaan oppilaiden taidoista.
Meillä on laadukas varhaiskasvatus ja nivelvaiheissa tehdään hyvää yhteistyötä myös vanhempien kanssa.

1990-luvulla meillä oli vielä perheneuvoloissa tiimi, psykologi, sosiaalityöntekijä, puheterapeutti ja lääkäri. Silloin tehtiin myös koulukypsyystutkimuksia, joilla pyrittiin varmistamaan että lapsi on valmis kouluun.

Nykyiset suunnitelmat ja esitykset, että perheneuvontaan jäisi vain sosiaalityöntekijä, on lyhytnäköistä politiikkaa. Puheterapiaa on vaikea saada ja psykologeja on liian vähän ja heidät laitettaisiin konsultointiasemaan. Näin yhteistyö ja tiimityö hankaloituu.

Peruskouluun ja toiselle asteelle tuli työurani aikana kolmiportaisen tuen malli. Toimiessaan se on hyvä.

Opettajilta vaaditaan nyt liikaa. Heillä menee aikaa oppilaiden yksilöohjaamiseen ja opetussuunnitelman tavoitteet painavat päälle.
Kaikki oppilaat eivät kykene itseohjautuvuuteen, vaan tarvitsevat apuja.
Luokkien koot ovat monesti liian suuria ja oppilaiden keskittymiskyvyssä on eroja.
Tarvittaisiin lisää rerursseja eli 2 opettajan malli tai opettaja/ohjaaja malli.
Myös erityisopetuksen tarve on lisääntynyt ja erityisopettajsta on pulaa.
Yhtälö on hankala.

Ammattikoulun opettajat olivat huolissaan, kun lähiopetusta vähennettiin muutama vuosi sitten, säästösyistä. Työnantajilta kuului huolta, etterivät valmistuneet osaa riittävästi.
Miksi kaikki hyvät käytännöt pitää romuttaa?

Eikö yhteiskunnan, talouden ja tuottavuudenkin nimissä olisi hyvä turvata osaamista ja samalla varmistaa koululaisten/oppilaiden tulevaisuutta ja estää eriarvoistumista ja eriytymistä.

Pirkko Niemi
sosiaalityöntekijä
Laillistettu psykoterapeutti