Yksi sekunti voi muuttaa kaiken.
Menestyneen freestyle-laskija Pekka Hyysalon tapauksessa kyse oli sekunnin murto-osasta.
Kevättalvella 2010 Ylläksellä kuvattiin lasketteluvideota.
Kuvausten viimeisenä päivänä Hyysalo hyppäsi kuvausten viimeisen hypyn.
“Tuli tosi voimakas takatuulenpuuska, joka tarttui muhun kiinni. En voinut huomata sitä, koska liikuin eteenpäin niin nopeasti itsekin. Se johti siihen, että lensin ison hyppyrin alastulon yli. Mä pyörin vaikean tempun yli ja tulin alas poikittain”, Hyysalo kertaa.
Murto-osasekunneissa nuorukaisen elämä vaihtui ranking-sijoituksista taistelemisesta siihen taisteluun, avaisiko hän enää koskaan silmiään.
Pelastushelikopteri ei voinut lentää tuona päivänä, joten Hyysalo vietiin ambulanssilla Rovaniemen kautta Ouluun.
“Oulussa pääni avattiin ja sieltä päästettiin ylimääräisiä paineita. Sen jälkeen jäin makaamaan koomaan.”
Ensimmäiset päivät olivat kriittisimpiä, mutta niistä selvittiin. Sen jälkeen uskallettiin jo antaa diagnooseja.
“Ja niitähän annettiin aika pitkä liuta”, Hyysalo toteaa.
Mies sai aivovamman, joka vei häneltä liikunta-, puhe- ja toimintakyvyn sekä lähimuistin. Se, mitä tapahtuisi, kun Hyysalo joskus heräisi, oli hyvin epäselvää.
“Yksi asia oli selvä: se Pekka, joka joskus avaisi silmänsä, ei tulisi olemaan sama mies.”
Oulusta Hyysalo siirrettin ambulanssilennolla kotikaupunki Turkuun, Tyksin teho-osastolle. Vieläkään mies ei pystynyt tekemään juuri muuta kuin liikuttamaan silmiään.
“En pystynyt puhumaan, en liikuttamaan edes sormeani. Tyksissä juhlittiin silti mun ylioppilasjuhlia. Ne oli varmasti tosi railakkaat juhlat, harmin paikka, etten muista niistä mitään.”
Turun kaupunginsairaalasta matka jatkui Synapsia-nimiseen kuntoutuskeskukseen. Pekka edistyi hyvää vauhtia, mutta viimeistään Synapsiassa kävi selväksi, miten vakavasta vammasta oli oikeasti kyse.
“Luulin, että lähden laskemaan heti kun kuntoutuksesta pääsen. Mutta ei se ihan niin mennyt. Lääkäri kertoi, että voi olla, etten koskaan enää laske.”
Hyysalolle uutinen oli shokki.
“Masennuin välittömästi. Viruin viikon verran omissa kyyneleissäni ja olin ihan pohjalla. Sitten tajusin, että voin joko maata ja valittaa tai sitten annan kaikkeni joka päivä kuntoutuksessa. Ja ehkä musta vielä joskus tulee jotenkin toimiva kalu.”
Hyysalo päätti nousta. Vain kuusi kuukautta onnettomuuden jälkeen hän pystyi kävelemään itsenäisesti ja 11 kuukauden jälkeen hän palasi suksille.
Nyt mies luotsaa omaa FightBack -brändiään.
“Halusin taistella itseni takaisin. Aika luonnollisesti myös brändin nimeksi tuli FightBack. Siitä asti se on ollut elämäni.”
FightBackin tehtävänä on paitsi tukea päävamman saaneita ihmisiä ja lisätä tietoisuutta turvallisuusvälineistä esimerkiksi urheilussa myös tsempata kaikkia haasteellisissa tilanteissa olevia.
“Parasta asenteessa on, ettei se maksa yhtään mitään. Nyt kierrän Suomea ja yritän jakaa samaa asennetta kaikille.”
Pekka Hyysalo kertoi tarinansa Sylvään koululla Sastamalassa perjantaina 28.4. Hyysalon vierailun mahdollisti koulun vanhempainyhdistys.
Kyllä veti kuulijan hiljaiseksi.
Hieno mies ja hienoa toimintaa Vanhempainyhdistykseltä.
Vakuuttava äijä!!!
Antaa nuorille ja kaikenikäisille sekä varoituksen yltiörohkeudesta, että esimerkin sitkeydestä.
Hieman kirjoittajan oikeenkirjoitukseen puuttuisin. Asia tuli kyllä perille.
Kotiin tullessa nuoret kertoivat kotona kunnioituksen sanoja. Pekka oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Onhan tuo hieno tarina. Tosiasiassa kaikki ei pysty taistelemaan itseään takaisin. Mikähän Hyysalon tarinan opetus on, ei ole selvinnyt? “tehkää mitä vaan niin SISULLA selvitään takaisin yhteiskuntaan”. Saattaa hieman harmittaa niitä letkuruokinnassa olevia kohtalotovereita jotka ei todellakaan tule nousemaan sängystä milloinkaan.
En ymmärrä miksi Hyysalon voimaannuttavaa esimerkkiä pitäisi väheksyä? Jos olet koskaan kuunnellut häntä tai lukenut niin tietäisit, että hän nimenomaan sanoo, että taistelee, koska voi. Todeten, että kaikki eivät voi. Silti hänen sanomansa siitä, että aina voi yrittää tehdä parhaansa on se opetus. Hän on myös esimerkki siitä, mitä uhkarohkeus tai huono tuuri voi tuoda tullessaan. Hänen asemaansa tuskin kukaan kadehtii… En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää tätä negatiivisuutta… “mikähän tarinan opetus on valivalivali”..
Iso kiitos vanhempainyhdistykselle kun toi Pekan puhumaan Sastamalan nuorille!