Vanhan kirjallisuuden päivät keräsi heti perjantaina aamupäivällä Sylvään koululle runsain määrin yleisöä. Oli lapsia ja aikuisia, ensikertalaisia ja konkarikävijöitä.

Alueviesti kysyi neljältä henkilöltä tai seurueelta, mikä sai heidät lähtemään kirjapäiville.

Kuvat: Laura Haavisto

“Kirjapäivät on meille perinteinen, jokavuotinen tapahtuma. Olemme liikkeellä vähän sellaisella asenteella, että toivottavasti ei löydy mitään. Muutamme parin viikon päästä, ja kirjat ovat täyttäneet jo 50 banaanilaatikkoa. Ainakin toinen samanlainen määrä on vielä hyllyssä”, nauroivat tamperelaiset Sanna ja Jani Heikkinen.

Janin käteen oli kaikesta huolimatta tarttunut Muumi-aiheinen teos.

“Tämä sopii sekä isälle että pojalle”, hän perusteli hankintaa.

Nyt 8-vuotias Niila oppi lukemaan jo 4-vuotiaana.

“Luen mieluiten Aku Ankkoja. Kirja tai lehti jää kesken vain, jos äiti tai isä käskee minun lähteä mukaan kauppaan”, hän totesi tomerasti.

Eeva Kollin on konkari Vanhan kirjallisuuden päivillä.

“Kyllä täällä tulee käytyä joka vuosi. Tällä kertaa etsinnässä on erityisesti lastenkirjoja, pari Tatua ja Patua löytyikin jo. Ne ovat erityisesti poikamme suosikkeja. Mies lukee historiallisia kirjoja, niitäkin löytyi nyt kotiinviemisiksi.”

Itse Kollin lukee mieluiten dekkareita – kaikenlaiset rikos- ja murhamysteerit kiinnostavat.

Sastamalalaisten Kollinien osalta kirjapäivät jatkuvat vielä illalla, jolloin pariskunta tapaa perinteisesti tuttujaan ravintolateltassa.

Mikko Lehikoinen ja Ruth Kotilainen tutkivat kirjatarjontaa teltassa. Lehikoinen on käynyt tapahtumassa aiemminkin, Kotilainen oli mukana ensimmäistä kertaa.

“Tapahtuma vaikuttaa tosi kivalta. Olen yllättynyt, kuinka paljon ja kuinka laajalti eri genreistä täällä on kirjoja. Väkimäärästä päätellen kirjapäivät on suosittu tapahtuma”, hän tuumi.

Kaksikko oli liikkeellä avoimin mielin.

“Kaunokirjallisuutta ei tule luettua kovin ahkerasti, lehtiä ja muuta kyllä. Jos johonkin teokseen tarttuu, kyllä sen sitten pitää olla ihan oikea kirja, eikä mikään e-kirja. Kirjoissa on oma tunnelmansa ja tuoksunsa”, Lehikoinen ja Kotilainen totesivat.

Tamperelaisten Raija ja Keijo Moision laukut pursusivat kirjoja jo varhain aamupäivällä.

“Lastenkirjoja ja kauniita kuvituksia sekä runoja”, vastasi Raija Moisio kysymykseen, mitä pariskunta on etsimässä.

Erityisen mielissään Raija oli P. Mustapään runokirjasta, joka löytyi sattumalta.

“Meillä on täällä tuttu antikvariaatin pitäjä, jonka tarjonta ei pettänyt tälläkään kertaa”, Keijo jutteli.

Pariskunnasta Raija tunnustautui ahkerammaksi lukijaksi.

“Luen paljon novelleja ja runoja. Välillä lainaan kirjoja Keijollekin, mutta hän lukee vain alun ja sitten ne jäävät kesken”, hän nauroi.