”Pastoreitahan me kaikki olemme, ja Jumalalla töissä. Kaikki me, jotka olemme papiksi vihittyjä ja vihkiytyneitä. Olen kiitollinen niille 1980-luvun tien tasoittajille, joilla varmasti on ollut kaikkein vaikeinta. Henkilökohtaisesti en ole kohdannut oman pappeuteni vastustajia”, katsoo kirkkoherra Irina Kaukinen.
Kulunutta mies-nais-aihealuetta käsittelemme Punkalaitumen vuonna 1897 rakennetun Pappilan keittiössä pois aikajärjestyksestä siksi, koska pitäjä on vuosisadat ja vuosikymmenet elänyt ”ihmisten rakastamien rovastien aikaa”. Kirkkoherruuden status, asema, pienissä kyläyhteisössä on vielä murroksessa.

”Seurakunnassamme luodaan strategiaa. Se tarkoittaa, että mietimme, mikä on Punkalaitumen seurakunta. Pohdimme ja linjaamme, mitä varten olemme olemassa ja keitä ovat seurakuntalaisemme.”
Linjaus on myös päivitystä tietoyhteiskuntaan; digitalisointia. Niin sanotusta sinisestä kirjasta, käsinkirjoituspelillä toimivasta allakasta on siirrytty sähköiseen kalenteriin. Uudet internetsivut avautuivat lokakuusta, seurakunta on niin facebookissa kuin instagramissakin, ja käsipuhelinmaailman whatsapp on arkipäivää.
”Seurakunta ei ole mikään erillinen saareke. Perustyötä on kulkea ihmisten rinnalla, auttaa ja tukea. Joillekin seurakuntalaisille riittää, että kylässä on kirkko. Jotkut haluavat ja tarvitsevat erilaisia palveluja.”

Tuumailuissa on syventää yhteistyötä Haukankosken vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa.
”Diakoniatyössä on vähiten uskontorajoja. Suvaitsemme muut uskonnot, emmekä häpeä omaamme. Jos joku haluaa kääntyä kristinuskoon, avaamme siihen mielellämme ovia.”
Myös Punkalaitumella soivat kirkon kellot Aleppon uhrien muistamiseksi.

Lue koko juttu Alueviestistä 26.10.