Sastamalan kaupungin ihmisiä jalkautui viime lauantaina markkinointitehtäviin. Ranta-Kukkurin uuden asuinalueen omakotitalon tontteja, ja vähän muitakin, ryyditettiin tarjouskilpailuun makkaralla, mehulla ja kahvilla. Keskuksena oli näyttävän raikas oranssinen telttakatos.

Aluetta passasi esitellä, sillä sen maasto on polveilevaa ja parhailta paikoilta saattaa jopa näkyä Rautavedelle. Paikka on joka tapauksessa lähellä keskustaa ja silti keskellä luontoa. Asuinsijan kaavoitus vain kesti vuosia ja vuosia. Vastustus ja valitukset tuottivat hidastusta, kun luontoarvot, yleinen etu ja kaupungin tahto törmäsivät toisiinsa. Lopulta löytyi kohtuullinen kompromissi, joka kelpasi luonnolle ja ihmisille.

Alkutaipaleella alueelle haviteltiin muutamaa omarantaista tonttia myyntikärjeksi. Taustalla oli tietenkin suuri halu saada muuttoliikettä Vammalan ja Sastamalan suuntaan. Niitä omarantaisia ei tullut, mutta muutoin mielenkiintoinen asuinalue kyllä.

Vastaavia paikkoja pitää löytää lisää. Pelkkä avarille pelloille kaavoitettu talovarastoalue ei välttämättä täytä kaikkia ja kaikkien vaatimuksia. Pelloille on toki helppo rakentaa kunnallistekniikka ja tiet, mutta vastaavia paikkoja on Suomessa jo riittävästi. Ehkä lähes unohdetun Suodenniemen suunnalta löytyisi oivia, monimuotoisia tonttien sijoja. Ehkäpä muualtakin. Sastamalahan voisi ottaa yhdeksi valttikortikseen haja-asutusalueet ja unohtaa väkipakolla kehitetyn keskittämisajatuksen. Tämä vaatii vain rohkeutta ja toimivaa joukkoliikennettä.

Niin. Sastamalan uusi kaupunginvaltuusto kokoontuu 5. kesäkuuta. Silloin viimeistään löytyvät nimet kaikille päättäjien paikoille. On puhuttu vallasta, mutta mitä valtaa kuntapäättäjä oikeasti käyttää? Ainakin sitä, että jokainen yrittää omilla keinoillaan rakentaa Sastamalasta entistä parempaa asuinpaikkaa. Todellinen valta on kuitenkin loppupeleissä aina eurolla, valitettavasti.