Toimittaja kapusi puumajoitteeseen

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa…
Makoilen puumajoitteessa Hanhijärven rannalla Nälkämaan laulun sanoja tapaillen.

Tätäkö se korpien kuiske on, mietin, kun tuuli humisee korkealle kurkottavien puiden latvoissa. Taivas on sininen, keskipäivän aurinko polttavan kuuma.

Suljen silmäni. Tähän voisi vaikka nukahtaa…

Puumajoite sijaitsee Anja ja Jani Hanhijärven mailla Sastamalan Houhajärvellä, aivan Hanhijärven luonnonsuojelualueen äärellä. Majoite on pingotettu puiden väliin ja muistuttaa kauempaa katsottuna avaruusalusta.

Sisällä köllötellessä mieleen palaavat elävinä lapsuuden kesät ja serkkujen kanssa teltassa vietetyt yöt.

Sitä, että majoite on kiinnitetty noin 1,8 metriä maanpinnan yläpuolelle, ei huomaa kuin teltan pohjasta, joka myötäilee jokaista liikettä tasamaan puuttuessa alta.

Puumajoitteen pinta on läpinäkyvä. Muurahaiset kipittävät pääni yläpuolella minkä pienistä jaloistaan pääsevät. Yksi on saanut saaliikseen hämähäkin ja näyttää miettivän kuumeisesti, mihin suuntaan herkkupalansa kanssa syöksyisi.

Puussa on aikaa pysähtyä ihmettelemään pieniä asioita.

Paljon hyönteisiä mielenkiintoisempi näkymä aukeaa puumajoitteen päädystä, joka on suoraan Hanhijärven suuntaan. Hetteiköillä patsastelee kaksi korskeaa hahmoa, jotka kameran objektiivi tuo lähemmäs. Liekö komea kurkipari ruoanetsinnässä?

Kameran kanssa ulos teltasta kurkotellessa silmäni osuvat maassa olevaan kasaan. Papanoita! Vilkaisen välittömästi olkani yli, aivan kuin saisin kiinni tuon teltan alustaa vessanaan käyttäneen metsän asukin.

Hanhijärvet ovat kertoneet etukäteen, että metsässä on tavattu niin jäniksiä, peuroja, ilveksiä kuin pari hirveäkin.

Hirveetä! Höpisen vähän itsekseni, tuskin kukaan silloin uskaltaa lähestyä, ajattelen. Onneksi papanakasa näyttää pieneltä, ei se ainakaan hirven tekosia ole.

En ole kovinkaan erähenkinen tyyppi. En tunne luontoa, enkä lintuja. Se on harmi, mietin teltassa pötköttäessäni. Ympäriltä kuuluu jatkuvasti kaunista viserrystä, olisipa kiva tietää, mikä lintu on kyseessä.

Ehkä pitäisi lainata kesälomalla kirjastosta lintukirja?

Kurjet käynnistelevät konserttiaan, kun kömmin uudelleen pystyyn. Valta näyttää vaihtuneen järvellä; kurjet ovat joutuneet tekemään tilaa laulujoutsenille.

Tartun taas kameraan ja zoomaan järven suuntaan. Suomen kansallislintu on kaunis, ei siitä mihinkään pääse.

Kellahdan vielä hetkeksi pitkälleni majan pehmeille patjoille. Työnnän paljaat varpaani ulos teltan aukosta ja nautin olostani. Tuulenvire heiluttaa majoitetta hennosti ja saa silmäni painumaan kiinni.

Kaukana ovat hirvet ja mysteeriset papanat, tekemättömät työt, stressi ja kiire. On vain tämä hetki ja luonnon hyväätekevä voima.

Ja kyllä, torkahdan.

Lue koko juttu Alueviestistä 11.7.

Puumajoitteessa kelpaa pötkötellä luonnon rauhasta nauttien.

Puiden väliin pingotettu teltta muistuttaa hiukan avaruusalusta.

Anja ja Jani Hanhijärven mukaan Hanhijärven ympäristö tarjoaa kävijälle ainutlaatuisen äänimaiseman.

B&B Kommee Kurki on perustettu Jani Hanhijärven isän lapsuudenkotiin.

4 vastausta artikkeliin “Toimittaja kapusi puumajoitteeseen”

  1. Naurettavuuden huippu

    Tulisin merisairaaksi tuollaisessa heilurissa.

  2. Make

    Tälläsiä juttuja lisää videon kera olis kiva saada videolla tunnelmia paikanpäältä