Vain torstaisin avoinna olevan osuuspankin pihamaalla Karkussa oli lauantaina vilskettä. Helteinen sää suosi Kirppu-Karkku -tapahtumaa, jossa eri puolilla Karkun keskustassa ja sen liepeillä ihmiset kaupittelivat kaikkea mahdollista, jota kotoa löytyy. Siis sellaisia tavaroita, joita itse ei tarvitse, mutta jollekin muulle niistä voisi olla iloa.
Niin, osuuspankin pihalla myyntipöytää pitivät sisarukset Suvi, Salla ja Elsa Hämeen-Anttila Karkusta.
”Meillä on myytävänä leluja, kirjoja, vaatteita ja vähän muutakin. Sellaista tavaraa, jota ei ole aikoihin käytetty. Piti vähentää huoneen siivousta ja saada lisää tilaa”, sanoo Suvi.
Tytöillä oli viime lauantaina ensimmäistä kertaa myyntipöytä kirppu-Karkussa.
”Ennen olemme vain olleet ostajina. Mutta ihan mukavaa tämä on”, toteaa Salla.
Kun tapahtuma alkoi kahdeltatoista, niin ihmisiä oli liikkeellä jo heti yhdentoista jälkeen. Ei ruuhkaksi saakka, mutta tositarkoituksella.
”Aika hyvin ihmiset ovat ostaneet”, kehaisee Elsa.
Kirppu-Karkun myyntipöydillä oli runsaasti leluja, kirjoja ja vaatteita. Olipa myös kelloja sekä tauluja, joten valinnanvaraa oli runsaasti karkkulaisten yhteistuumin järjestämässä tapahtumassa.
Kyläkaupan pihamaa oli tavallaan tapahtuman keskuspaikka. Kaverukset Erkki Tyni ja Pertti Järvinen silmittelivät ostajien kulkua ja kauppiaiden myyntityötä.
”Mukavahan tätä on katsella, kun täällä on vilskettä, täällä hienossa Karkussa”, huomauttavat miehet.
Pertti on paljasjalkainen karkkulainen. Asuu edelleen kotikulmilla, mutta mökkeilee Vammalan Vanhankirkon niemessä. Erkki puolestaan syntyi Helsingissä, vietti lapsuutensa Karkussa ja on nyt Passinmäen kesäasukas.
”Olemme Pertin kanssa tunteneet toisemme varmaan yli 70 vuotta”, laskee Erkki.
Karkkua molemmat kehuvat kauniiksi ja hienoksi paikaksi.
”Kulkuyhteydet ovat hyvät niin teitä kuin rataakin pitkin”, muistuttaa Erkki.
Pertti myötäilee.
”Junat pysähtyvät asemalle nykyisin taajaan. Paikallisliikenne on näin kesäisin hieman heikompaa kuin talvella, koska koulukyydit ovat kesätauolla.”
Ennen yhtä miesten kädet ovat vielä ilman kantamuksia.
”Pitää vähän katsella. Ei sitä tiedä, mitä lopulta löytyy”, sanovat kaverukset.
