Hetkessä voi tapahtua peruuttamattomia asioita, jotka muuttavat elämää joskus pysyvästi. Yrittäjä Toni Kalliolla on asiasta omakohtaista kokemusta. Parin vuoden takaisen tapahtuman seuraukset vaikuttavat edelleen arkeen, vaikka tilanteeseen nyt on jo tottunutkin.

”Sahasin sirkkelillä lautaa, kun kuului yhtäkkiä ylimääräinen, mutta aika hiljainen ”klonks”-ääni. Kaikki tapahtui sekunnin murto-osassa. Tajusin vain, että sahanterä taisi osua sormeen”, kuvailee Kallio tapahtunutta.

Ensin hän ajatteli, että sormeen tuli vain pieni naarmu, terä hieman raapaisi.
”Etsin paperia, koska verta tuli aika reippaasti. Sitten huomasin yhtäkkiä, että sormesta on kokonainen pala pois. Siinä vaiheessa aloin mennä shokkiin. Kumppanini tuli siihen ja ymmärsi välittömästi, että tilanne oli paha. Aloin kuulemma muuttua ihan kalpeaksi”, Kallio kertoo.

Puoliso soitti saman tien hätänumeroon. Apua lähetettiin paikalle nopeasti, ja Huittisten Huhtamoon Kallion kotipihalle laskeutui jopa FinnHEMMS-lääkärihelikopteri.

”Ambulanssilla minut kuitenkin sairaalaan kiidätettiin. Sormenkappaletta ei löydetty mistään. Jos se olisi löydetty, minut olisi toimitettu kopterikyydillä hoitoon. Tällaisissa tapauksissa aikaa ei ole hukattavaksi, ja kopterilla olisin päässyt nopeimmin kirurgiseen toimenpiteeseen. Jos sormen pää olisi löytynyt, sormi olisi ehkä voitu pelastaa.”

Sitä ei kuitenkaan löydetty – ei silloin eikä koskaan myöhemminkään.
Shokki esti kiputuntemukset tapaturmahetkellä. Kivut tulivat vasta myöhemmin. Kallio vietiin Taysiin hoidettavaksi.

”Verisuonet poltettiin ja sormi typistettiin. Sain tupon käteeni ja minut lähetettiin jo samana päivänä kotiin. Kipulääkityksellä dropattiin tietysti”, Kallio kertoo nopeasta sairaalareissusta.
Toipuminen otti aikaa.

”Se kesti kaikkiaan noin puolisen vuotta. Alkuun sidettä piti vaihtaa säännöllisesti, sen lisäksi oli tietysti kontrollikäyntejä, jossa paranemista seurattiin. Aluksi tunsin haamutuntemuksena olemattoman osan sormea, ikään kuin se olisi vielä ollut siinä. Sitten kun tökkäsin sillä jonnekin, se olikin lyhyempi. Asiaan kesti totutella, ja siihen, miten puuttuva sormenpää vaikutti käden käyttöön”, muistelee Kallio.

Verenkierto sormessa ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen onnettomuutta.
”Kylmä se on aina.”

Töihin paluun suhteen Kallio ei aikaillut. Yrittäjänä hän olisi saanut Kelan yrittäjän sairaspäivärahaa.

”Sillä en olisi kuitenkaan oikein tullut toimeen, se on niin pieni. Toimeentuloni olisi vaarantunut, jos olisin jäänyt kuukausien sairaslomalle. Lisäksi tykkään työnteosta, joten koin sen muutenkin paljon parempana vaihtoehtona. Tämän tyyppistä tapaturmaa ei vakuutuksenikaan korvannut. Se oli kuitenkin sillä tavalla oma moka”, hän tuumii.

Niinpä hän jatkoi töiden tekoa alkuun tuppo kädessä.

”Muusikon urakin on ohi tämän sormen kanssa”, Kallio veistelee ja lisää heti perään, että ei hän oikeasti ole muusikko.

”Mutta jos olisin, ei tällä kädellä enää kitaraa soitettaisi. Tarttumiseen tämä on vaikuttanut, käsi on paljon kömpelömpi kuin ennen. Aluksi esineet putoilivat kädestä. Nyt kaikki sujuu jo hyvin.”

Tietyt työt vaativatkin kuitenkin vielä kekseliäisyyttä yrittäjältä.
”Mutteria ei tämän sormen kanssa pahemmin väännetä.”

Toinenkin tapaturma Kalliolle on tapahtunut, silloin se sattui työtehtävissä. Kaksi ja puoli vuotta sitten hän oli puhdistamassa räystäitä tikkailla.

”Se oli asiakaskohde, omakotitalo. Tikkaat luiskahtivat alta ja ehdin vain tajuta, että nyt nämä kaatuvat”, muistelee Kallio kauhunhetkiä. Mitään ei ollut tehtävissä, kun tikkaat lähtivät kaatumaan. Kallio oli niiden yläpäässä, noin neljän metrin korkeudella maasta.

”Vaistomaisesti otin kädellä vastaan, kun rämähdin maahan. Se taisi pelastaa henkeni, mutta käsi siinä kylläkin murtui. Parempi sekin, kuin että olisin tullut pää edellä alas”, Kallio toteaa.

”Kuului napsahdus ja tunsin kipua. Tein silti työni loppuun ja menin vasta illalla päivystykseen, kun kipu ei helpottanut. Silloin ajattelin, että kyllä se varmasti on murtunut.”

Ja niinhän se oli. Käsi kipsattiin ja se oli nelisen viikkoa kipsissä. Remontti- ja kiinteistöhoitoalan töitä oman yrityksensä kautta tekevä mies tietää, että työssä on myös omat riskinsä.

Turvallisuuteen ja huolellisuuteen on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota. Tikkaista on ain a jonkun hyvä olla pitämässä kiinni, jos työskennellään korkealla. Erilaisia valjaita on myös olemassa ja  niitä on viisasta käyttää.

Koneiden käyttöön liittyy myös omat vaaratekijänsä. Niiden kanssa pitää olla varovainen ja tutustua huolella käyttö- ja turvallisuusohjeisiin. Ja myös noudattaa niitä.

”Älä käytä, jos et tiedä mitä teet”, varoittaa Kallio, joka on nykyään entistä varovaisempi ja huolellisempi. Siitä huolimatta voi tietysti aina jotakin tapahtua, mutta tarkkaavaisuudella ja ohjeita noudattamalla välttyy yleensä suuremmilta vahingoilta.

Klapikoneet, sirkkelit ja moottori- ja raivaussahat ovat monen omakotitaloasujan ja mökkiläisenkin peruskalustoa maatilallisista puhumattakaan. Niiden käyttöön ei kuitenkaan kannata ryhtyä kylmiltään, vaan selvittää, että osaa oikeasti turvallisesti käyttää kyseisiä laitteita.

”Turvavarusteisiin tulee kiinnittää huomiota. Moni on säästynyt vakavilta vammoilta juuri niiden ansiosta. Esimerkiksi viiltohousut moottorisahaa käyttäville ovat ehdottoman tärkeät”, Kallio muistuttaa.

Huittisissa Kallio sanoo viihtyvänsä hyvin. Töitäkin on riittänyt mukavasti, monitoimiyrityksen toiminta-alueena ovat myös lähikaupungit.
”Kesällä saisi olla menossa koko ajan, töitä on niin paljon. Talvella työtilanne vaihtelee enemmän. Olisi tietysti ihanteellista, jos työt jakautuisivat tasaisemmin ympäri vuoden”, pohtii Kallio.

Huhtamo on Huittisten reuna-aluetta, aivan täyttä maaseutua.
”Asun siellä, keskellä ei mitään”, Kallio luonnehtii. Huittisiin hän kaipaisi suurempia auto- ja rautapuolen liikkeitä.
”Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen.”