Suomen Kennelliitto palkitsee jälleen Sankarikoiria, arvo myönnetään tänä vuonna yhteensä 17 koiralle. Lisäksi 17 koiraa saa kunniamaininnan tekemästään urotyöstä.
Sekä Huittisista että Sastamalasta Sankarikoiran arvonimen saa yksi koira.
Sankarikoiran arvo voidaan myöntää koiralle, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut.
Huittisten Sulo kuuli naapurin avunhuudot
Huittislaisten Kati ja Marko Reimanin omistaman 5,5-vuotiaan rottweiler Sulon ansiosta Reimanien naapuri sai apua ajoissa.
Viime vuoden syyskuussa Sulo alkoi iltaulkoilunsa yhteydessä haukkua, eikä suostunut tulemaan käskyistä huolimatta sisälle.
“Yleensä viimeistään se saa Suloon liikettä, että otan itse muutaman askeleen ulos hakemaan sitä. Nyt käytös oli kuitenkin erilaista ja koira vain jatkoi haukkumista”, Kati Reiman muistelee.
Kati kävi ihmettelemässä poikkeuksellista tilannetta miehelleen, joka lähti vuorostaan hakemaan koiraa sisälle.
“Kun Marko meni ulos, Sulo lopetti haukunnan hetkellisesti, jolloin jostain kuului vaimea avunhuuto. Ensin mietimme hetken, että kuulemmeko harhoja, mutta sitten tunnistimme, että ääni kuuluu naapurista.”
Avuntarve varmistui, kun naapuri ei vastannut puhelimeensa. Silloin Reimanit päättivät käydä tarkistamassa tilanteen. Naapuri löytyi makaamassa pihassaan kylmässä ja märässä maassa. Hän oli kaatunut, minkä yhteydessä reisiluu oli mennyt poikki.
“Kaatumisen yhteydessä myös puhelin oli pudonnut, eikä naapuri ollut pystynyt soittamaan apua. Kun Marko yritti soittaa hänelle, naapuri oli paikallistanut puhelimensa, pystynyt raahautumaan sen luokse ja saanut soitettua ambulanssin paikalle”, Reiman kertaa.
Ilman Suloa olisi voinut käydä paljon pahemmin
Naapuri oli kaatunut pihallaan seitsemän ja kahdeksan välissä illalla, Sulo kävi iltapissallaan puoliyhdentoista korvilla.
“Siinä vaiheessa, kun Sulo kuuli hänet, naapuri oli ehtinyt maata kylmässä ja märässä maassa jo useamman tunnin ajan. Jo siinä vaiheessa naapuri oli todella kylmissään, jos hän olisi maannut siinä aamuun asti, mitä vain olisi voinut tapahtua”, Kati Reiman sanoo.
Reimanilta on naapuriin linnuntietä noin kilometrin matka. Lähempänä asuu muitakin naapureita, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen kukaan muu ei ollut kuullut avunhuutoa.
“Sulo on meidän oma kasvattimme, joten siinäkin mielessä tällainen sankariteko tuntuu hienolta. Kasvattajana tietenkin toivoo koiristaan hyviä ja ihmisten kanssa taitavia yksilöitä. Tämän suurempaan urotyöhön koira ei oikein voisi taipua”, Reiman pohtii.
Reimanin mukaan arvonimen varmistuminen oli hieno hetki.
“Päätöstä odotti yllättävänkin jännittyneenä ja kun se lopulta tuli, niin olihan siitä sellainen olo, että jes, muidenkin mielestä tämä oli arvokas teko ja ansaittu palkinto.”
Sulon arvonimeä juhlitaan Reimanin mukaan siellä, missä Sulo parhaiten viihtyy, koirapiireissä.
“Treeniporukan kesken jaetaan kaikki koirien ilot ja surut, huomenna on siis luvassa kakkukahvit.”
Sanna Ali kertoo, että nyt 2-vuotias Mörri on pirteä ja iloinen koira, joka tykkää ihmisistä. Kuva Sanna Ali.
Mörri esti tulipalon leviämisen
Sastamalalainen labradorinnoutaja Mörri puolestaan alkoi haukkumaan sijoituskodissaan Sanna Alin luona keskellä yötä viime vuoden syyskuussa.
Aluksi Mörrin haukkumista yritettiin saada loppumaan, mutta kun koira sitkeästi jatkoi metelöintiä, perheen isäntä huomasi, että naapurissa tapahtuu jotain kummallista.
“Ikkunaverhot olivat kiinni, eikä meidän makuuhuoneeseemme näkynyt tai kuulunut mitään poikkeuksellista. Kun mies sitten nousi ylös ja meni olohuoneeseen hän huomasi, että naapurin ulkosauna oli tulessa.”
Isäntä lähti naapuriin herättämään asukkaita ja Sanna Ali soitti hätäkeskukseen.
“Tulipalo sattui neljän aikaan yöllä ja aivan kuten mekin, myös naapurit olivat täydessä unessa”, Ali kertoo.
Tulipalossa täysin tuhoutunut pihasauna sijaitsee aivan omakotitalon ja autotallin läheisyydessä, joten tulen leviäminen myös niihin oli lähellä.
Palkinnoksi luita ja kehuja
Mörri oli tapahtuma-aikaan vasta 1-vuotias nuori koira. Alin mukaan ikä tuo Mörrin toimintaan vielä oman lisäarvonsa.
“Mörrin haukunta oli hyvin määrätietoista ja epätyypillistä. Varsinkin näin jälkikäteen ymmärtää, että se halusi selvästi herättää huomiomme. Jo niin nuori koira osasi toimia tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.”
Ilman Mörrin toimintaa, tulipaloon tuskin olisi ennätetty reagoida riittävän nopeasti.
“Asumme etäällä muusta asutuksesta, eikä täällä liiku ohikulkijoita. Oli täysin koiran ansiota, että tulipalo huomattiin ajoissa.”
Mörri palkittiin heti tapahtuman jälkeen luilla ja kehuilla niin naapurin kuin Mörrin omistavan Tiina Laaksosen toimesta.
