Metsien sammalmättäille on katettu tänä vuonna runsas marjasato, ja sieniäkin riittää poimittavaksi. Sato kannattaakin korjata talteen.
On hyvä säilöä talven varalle vitamiineja pakkaseen puhtaiden, kotimaisten marjojen muodossa – ja toki syödä niitä heti tuoreeltaankin.
Sastamalan 4H-yhdistyksen puheenjohtajana jo 25 vuotta palvellut Outi Jokela on kokenut ja innokas marjastaja.
”Sieniäkin tulee kerättyä jonkun verran. Kun on itse kerännyt, tietää, mistä on poimittu. Marjoja kerään kuitenkin enemmän. Mieheni Petteri lähtee mielellään mukaan metsään, ja käy marjastamassa yksinkin”, Jokela kertoo.
”Meillä syödään paljon marjoja, mustikkaa laitetaan joka aamu puuron päälle. Mustikkahan on oikeaa superfoodia.”
Jokelan mukaan luonnon antimien kerääminen on hyvä ja tärkeä asia.
”Erityisesti sienien kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana. Pitää poimia vain niitä sieniä, jotka varmuudella tunnistaa. Suppilovahveroista ja kanttarelleista on kokemattomammankin helppo aloittaa, koska ne ovat helposti tunnistettavissa. Hyvä tapa tutustua sienestykseen on lähteä metsään kokeneemman sienestäjän seurassa”, opastaa Jokela.
”Nämä taidot kulkevat usein sukupolvelta toiselle. Kun lapset vie jo pienestä pitäen metsään, he oppivat kulkemaan luonnossa. Metsäretkistä jää myös mukavia muistoja, kun poimitaan yhdessä marjoja, ja välillä istahdetaan syömään eväitä.”
Ilokseen Jokela on huomannut, että monet nuoretkin ovat innostuneita sienestyksestä ja marjastuksesta.
”Sienillä ja marjoilla voi myös tienata, niillä itsekin olen aikoinaan ensimmäiset tienestini saanut”, hän mainitsee.
Suomen lakiin perustuvalla jokaisenoikeudella saa kerätä luonnonvaraisia marjoja, samoin sienestää. Oikeus koskee myös kaupallista poimintaa, ja myytäväksi poimituista metsän antimista saatavat tulot ovat poimijalle verovapaita.
Luonnossa liikkumiseen ei tarvitse kysyä maanomistajalta lupaa. Sääntöjä tulee kuitenkin noudattaa.
Kotirauhaa ei saa rikkoa ja luonnonsuojelualueille mentäessä tulee tarkistaa aina etukäteen suojelualueiden säännöt, tiukimmin suojelluilla alueilla kuten luonnonpuistoissa liikkuminen on rajoitettu vain merkityille reiteille, ja marjastus yleensä kokonaan kiellettyä.
”Toiset ihmiset pitää aina ottaa huomioon, ja kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Hyvien tapojen mukaista ei ole mennä poimimaan marjoja toisten ihmisten pihapiiriin”, muistuttaa Jokela.
Monesti metsään lähdetään tarpomaan metsäteiden varsilta. Autoa ei kuitenkaan sovi jättää mihin tahansa.
”Autojen pysäköinti on yksi asia, jossa olisi parantamisen varaa. Metsäteille voidaan tuoda esimerkiksi metsäkone lavetilla, ja kaluston kanssa pitää mahtua myös kääntymään. Autoja ei saa pysäköidä siten, että ne ovat tien tukkeena. Pitää ymmärtää, että metsätiet on tehty metsänhoidollisia toimia ajatellen, ja esimerkiksi lavetin kanssa on vaikeaa lähteä peruuttelemaan pitkiä matkoja”, Jokela havainnollistaa.
Suomalaiset jokaisenoikeudet ovat kansainvälisesti aivan ainutlaatuinen juttu.
”Niihin liittyy kuitenkin myös vastuu ja velvollisuuksia”, Jokela muistuttaa.
Metsään tulee lähteä riittävästi varustautuneena, ja jos menee yksin, on hyvä ilmoittaa jollekulle, minne menee ja koska suunnilleen palaa takaisin. Mukaan kannattaa pienellekin retkelle ottaa syötävää ja juotavaa, ja tarkistaa, että puhelimen akussa on virtaa.
Puhelimeen on hyvä ladata myös Hätäkeskuksen ilmainen112 Suomi-mobiilisovellus, joka välittää soittajan tarkan sijaintitiedon automaattisesti hätäkeskukseen hätäpuhelun aikana. Ötököiltä on viisasta suojautua oikeanlaisella pukeutumisella ja hyönteissuihkeistakin on apua inisevien seuralaisten karkottamisessa.
”Eikä kannata mennä liian kauaksi. Täälläpäin Suomea tosin on niin laaja verkosto teitä, metsäteistä lähtien, että yleensä eksynytkin osuu ennen pitkää jollekin tielle, ja sitä pitkin pääsee aina lopulta asutuksen lähelle”, kertoo Jokela.
”Kartta on hyvä olla, ja puhelimeenkin saa erilaisia karttasovelluksia. Jos metsään kuitenkin eksyy, ei pidä hävetä soittaa apua.”
