Jos huittislaisen Jukka Keskitalon pitäisi kuvata suhdettaan musiikkiin yhdellä lauseella, vastaus voisi olla yksinkertainen: hän ei saa siitä koskaan tarpeekseen.
”Joskus mietin, olenko jotenkin hullu, kun en saa tästä ollenkaan tarpeekseni”, hän naurahtaa.
Musiikin parissa vietetyt vuosikymmenet eivät ole sammuttaneet intoa. Päinvastoin. Uudet ihmiset, erilaiset kokoonpanot ja musiikin loputtomat mahdollisuudet tarjoavat yhä syitä innostua. Keskitalo on ollut mukana sadoissa musiikkiprojekteissa ja ehtinyt tehdä työtä niin harrastajien kuin ammattilaistenkin kanssa.
Kaiken keskellä hänellä on kuitenkin ollut mielessään muutakin kuin onnistunut esitys. Keskitalo haluaa antaa musiikin kautta jotakin toisille ihmisille – ja auttaa myös muita löytämään omat vahvuutensa.
”Ajattelen niin, että minun tehtäväni on ollut toimia ikään kuin katuvalona, joka valaisee pienen osan matkasta.”
Ajatus kuvaa hyvin Keskitalon tapaa suhtautua musiikkiin ja ihmisiin. Yhteistyön pitää antaa molemmille osapuolille jotakin. Parhaimmillaan joku saa häneltä eväitä omaan musiikilliseen kasvuunsa, ja samalla toinen ihminen sytyttää Keskitalossa aivan uudenlaisen innostuksen.
Laulaminen luo yhteenkuuluvuutta
Musiikki tuli Keskitalon elämään jo ennen kouluikää. Lapsuudenkodissa järjestettiin rovasti Salmisen johdolla hartaushetkiä, joissa hengellisillä lauluilla oli tärkeä osa. Ne tekivät pieneen poikaan lähtemättömän vaikutuksen.
Musiikki oli kotona luonteva osa tavallista arkea. Keskitalon äiti lauloi kirkkokuorossa ja navettatöiden lomassa kuuluivat usein alttostemmat. Pieni poika kuunteli niitä ja omaksui siinä sivussa säveliä, jotka jäivät mieleen.
”Minusta oli hienoa, että laulaminen kuului töiden tekemiseen. Laulaminen toi yhteenkuuluvuutta ja hyvää oloa.”
Isäkin osallistui musiikkiharrastukseen omalla tavallaan. Hän ei itse ryhtynyt laulamaan, mutta kuoron harjoitellessa hänen tarkka sävelkorvansa kertoi, milloin laulu sujui oikein.
Keskitalo arvelee musikaalisuuden kulkeneen erityisesti äidin puolelta. Anttilan kulmalla riitti hänen mukaansa laulutaitoa ja musiikillista lahjakkuutta.
Ensimmäisen varsinaisen esiintymisensä hän muistaa ensimmäiseltä luokalta. Koulun joulujuhlassa ohjelmassa oli En etsi valtaa loistoa.
Laulamisen rinnalla nuorta miestä alkoi kiinnostaa myös soittaminen. Koululla oli harmoni, jota Jukka pääsi kokeilemaan, ja lopulta sellainen hankittiin myös Keskitalon perheeseen.
Yläkouluiässä haaveena oli piano, mutta perheen taloudellinen tilanne ei antanut myöten sen hankkimiselle.
Sitten kuvaan astui kanttori Eeli Paavola, joka huomasi pojan lahjakkuuden.
Eräänä päivänä Paavola ilmoitti, että Jukan pitäisi koulun jälkeen ilmoittautua musiikkiopiston piano-oppilaaksi.
”Se oli sitä aikaa, kun halukkuutta ei kyselty”, Keskitalo naurahtaa.
Esiintyminen jännitti pahuksesti
Musiikkiopistossa hän sai opettajakseen Terttu Matikkalan, joka osoittautui juuri oikeaksi ihmiseksi nuoren soittajan tueksi. Matikkala oli itsekin maatalosta kotoisin ja osasi kohdata maatalon pojan tavalla, joka tuntui luontevalta.
”Hän löysi minulle sopivia nuotteja. Muistan, että soittotunnille oli aina mukava mennä.”
Musiikkiopiston kevätkonsertit olivat sen sijaan jännittäviä paikkoja. Niihin harjoiteltiin koko vuosi.
”Jännitti aivan pahuksesti.”
Vuosien mittaan esiintymisestä tuli kuitenkin rutiinia. Musiikki alkoi kuljettaa Keskitaloa yhä useammin myös esiintymislavoille.
Yksi tärkeistä ihmisistä Keskitalon musiikillisella tiellä oli naapurin isäntä Tauno Heikkinen. Hänen vaikutuksensa ulottui niin soittamiseen kuin kevyen musiikin maailmaan.
Heikkisen tuvasta kantautui musiikkia avoimesta ikkunasta, kun Taunon orkesteri harjoitteli. Nuoreen Keskitaloon tekivät vaikutuksen laulujen tekstit ja Heikkisen upea, puhdas laulu. Heikkisellä oli myös ovet auki nuorelle soittajalle, joka halusi tulla harjoittelemaan.
”Sillä on ollut valtavan suuri vaikutus omaan musiikilliseen kasvuuni ja kehitykseeni. Se on rakentanut valtavasti sitä, miten asiat minun urallani ovat loksahdelleet.”
Heikkinen oli kyytimiehenä, kun ensimmäisiä urkuja lähdettiin hakemaan.
Omien urkujen myötä keikkailu alkoi toden teolla. Ensimmäiset kosketukset esiintymiseen olivat tosin syntyneet jo kotona järjestetyissä hartaushetkissä. Nuoren pojan soittamat hartaat sävelet saivat paikalle tulleet naiset kyyneliin.
Silloin Keskitalo ymmärsi, että musiikilla voi todella koskettaa ihmisiä.
”Sitä haluan tehdä yhä tänä päivänä.”
Ensimmäisille keikolle traktorilla
Ensimmäiset urut hankittiin pankkilainalla, jota alettiin lyhentää keikkapalkkioista. Samaan tapaan järjestyi myöhemmin auto, Fiat 850.
”Etupenkki ja takapenkit oli kaadettu, sillä takapenkille saatiin sillä tavalla mahtumaan urut ja etupenkille vahvistin”, Keskitalo muistelee.
Ennen auton hankkimista soittimet saattoivat kulkea keikalle traktorin rattailla.
Musiikista alkoi vähitellen tulla maanviljelyn rinnalle toinen työ.
”Viljely on tuonut leivän pöytään, musiikin avulla leivän päälle on saatu voita”, Keskitalo kuvailee.
Keikkatahti saattoi olla melkoinen. Parhaimmillaan tanssikeikkoja oli viitenä iltana viikossa, ja niiden ohessa Keskitalo opiskeli.
”Se oli kieltämättä rankkaa aikaa.”
Maatalous on kuitenkin tarjonnut hyvän vastapainon musiikille ja musiikki puolestaan maataloustyölle. Molempiin on voinut uppoutua vuorollaan.
Vaikka Keskitalo on tehnyt uransa aikana paljon kevyttä musiikkia, hän kokee juuriensa olevan syvällä kirkkomusiikissa. Klassisen pianon ja laulun opinnot ovat antaneet pohjan, jonka varaan on ollut hyvä rakentaa monenlaista.
Vuosikymmeniä sitten Keskitalo innostui mieskuorolaulusta ja lähti opiskelemaan kuoronjohtamista Harald Anderssenin oppiin. Anderssen oli tarkkakorvainen ja tiukka opettaja.
”Häneltä opin kurinalaisuutta, jota vaadin omilta kuorolaisiltani edelleen.”
Keskitalo tunnetaan tarkkana ja täsmällisenä johtajana. Hän kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin, erityisesti kappaleiden aloituksiin ja lopetuksiin. Kaiken perustana on laulajien ryhti ja asento.
Uran kohokohtiin kuuluu 90-luvulla Risto Ryti -salissa järjestetty konsertti, jossa Punkalaitumen, Huittisten ja Köyliön mieskuoroista koottu noin 80 laulajan joukko esiintyi yhdessä.
”Siinä oli jotain erityisen säväyttävää, kun kaikki 80 miestä olivat minun sormissani ja tiesin, että saan heidät laulamaan niin kuin haluan. Mieskuoromusiikissa on jotain poikkeuksellisen mahtavaa.”
Myöhemmin kiinnostus kohdistui tuli myös oopperaan. Monipuolisuus onkin Keskitalon mukaansa yksi syy siihen, että musiikki on jaksanut kantaa näin pitkään.
Lahjakkaat ihmiset inspiroivat
Myös sovitusten tekeminen on kasvanut tärkeäksi osaksi työtä. Uudet laulajat ja heidän taitonsa antavat sovittajalle jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Keskitalo nostaa esimerkiksi Petri Kiiskin, jonka mukaantulo avasi hänessä aivan uuden oven.
”Sovituksia tehdessä uudet lahjakkaat laulajat inspiroivat minua aivan valtavan paljon.”
Myös sekakuoro Sekulit tarjosi vuosikymmenten aikana paljon. Keskitalon ja kuoron yhteisellä taipaleella syntyi lukuisia näytelmällisiä musiikkikabareita.
Keskitalo muistelee lämmöllä joukkoa, jossa ideat ja innostus riittivät pitkään. Ihmiset vaihtuivat vuosien mittaan ja uudet tulijat toivat mukanaan uusia näkökulmia.
Vuosien varrella Keskitalo on ehtinyt välillä pohtia, riittääkö oma palo vielä. Sitten vastaan on tullut ihminen, uusi kokoonpano tai kiinnostava musiikillinen haaste, joka on sytyttänyt innon uudelleen.
Musisoidessaan Keskitalo unohtaa ajan ja ympäristön. Hän haluaa aina onnistua paremmin, eikä omaan tekemiseen ole helppo olla tyytyväinen.
”Aika monesti minulta on kysytty, että eikö minulle riitä mikään.”
Satakuntalaiseen tapaan hän saattaa joskus todeta, että nyt kuulosti aika hyvältä, toisin paikoin.
Kerran hän kuitenkin muistaa olleensa omaan soittoonsa tyytyväinen. Se tapahtui Ryti-salissa, kun hän musisoi yhdessä Jukka Perkon kanssa ja improvisoi soolon.
”Yhtäkkiä tuli sellainen ihan taivaallinen olo, että soitinko minä tosiaan noin.”
Tyytyväisyys kesti arviolta viisi sekuntia.
Musiikki tuo lohtua vaikeisiin tilanteisiin
Keskitalon konserttien suosio kertoo, että musiikille on edelleen tilausta. Ryti-sali on täyttynyt kuluneena syksynä Keskitalon konserteilla jo kahdesti, ja tulevana sunnuntaina Keskitalon kanssa lavalle nousee Punkalaitumen mieskuoro.
Keskitalo uskoo, että vaikeassa maailmantilanteessa ihmiset tarvitsevat entistä enemmän hetkiä, jolloin voi irrottautua ikävistä uutisista ja keskittyä johonkin hyvään. Musiikki tarjoaa siihen mahdollisuuden.
”Varsinkin tässä ajassa kaikenlaiseen kulttuuriin tulisi satsata, sillä se on nyt tärkeämpää kuin pitkään aikaan.”
