
Pirkanmaan liitto on esittänyt vakavan huolestumisensa tienpidon ja liikenteen rahoitustasosta, joka on edelleen alhainen. Tämä heikentää kasvavan maakunnan kehitystä ja elinkeinoelämän kilpailukykyä.
Valtiolta peräänkuulutetaan perusväylänpidon rahoitukseen tasokorotusta myös muuttuneessa taloudellisessa tilanteessa. Lisäksi tarvitaan uusia esityksiä liikenneinvestointien edistämiseksi.
Pirkanmaalla on tarve asfaltoida noin 300 kilometriä vuosittain. Näin huonokuntoisten päällystettyjen teiden määrä ei kasvaisi.








Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Miksi siis käytetään ala-arvoista uusiopintausta murenevilla asvalttiteillä? Kun vanha asvaltti itsessäänkin on huonolaatuista, ei siitä vähän pikeä ja uutta kiviainesta lisäämällä tehty ohut vikoja peittävä maskeeraus voi kestää vuottakaan. Onhan nähty, että uusiopintausta on paikattu heti asvalttikoneiden poistuttua ja tehtyjä paikkoja taas paikattu hetken päästä.
Uusiopintausta tekeviä urakoitsijoia pitäisi valvoa paremmin. On julkinen salaisuus, että uusiomassaan ei laiteta uutta materiaalia sovittua määrää, vanhan pinnan ja uuuden “pikitasoitteen” sitominen toisiinsa ei toimi ja pinnoista tehdään liian ohuita. Uusiopintaus on rahastusautomaatti, sen korjaaminen ja paikkaaminen on parempi bisnes kuin harvemmin tehty kunnollinen asvaltointi.
Kun sallitaan halkeilevat ja murenevat päällysteet, annetaan tien rakenteen mennä pilalle märkien talvien jäätymisen aiheuttaman rikkoutumisen kautta ja vesi pääsee pilaamaan myös tien rungon.
Raha pitää saada mahdollisimman täysimääräisesti teiden hoitoon, pois asvalttikartellien bisneksien hoivaamisesta
Valtion tielaitos takaisin ja työllistämään työttömät! Kun saadaan työttömyyskorvaukset vaikka vähänkään muutetuksi tien hoidoksi, ei sekään raha mene kokonaan hukkaan. Ei ole väliä, kuinka paljon haukuttuja “kivenpotkijoita” on töissä, kaikki he kuitenkin ovat yhteiskunnalle arvokkaampia töissä kuin kotona odottelemassa työtilaisuuksia.. Valtion laitoksen ei tarvitse tuottaa voittoa vaan kaikki käytetty raha menee teiden kunnossapitoon ja työllistämiseen. Kunnostusporukat voidaan tielaitoksen töissä pitää jatkuvasti liikkeellä, kun ei tarvitse miettiä, mitä yksittäisen montun korjauksen tilaaminen maksaa. Valtiolle työn teettäminen vaihtoehtoisesti työttömyyskorvauksille joutuvalla työvoimalla on lopputuloksen kannalta halvempaa kuin teettää se kulunsa minimoivalla ja voittonsa maksimoivalla yksityisbisneksellä, joka työllistää vain työt suurinpiirtein hoitavia koneita.
Saataisiin ne tiehöylätkin takaisin sorateitä hoitamaan…