Antaa lasten leikitellä, kuuluu huittislainen sanonta.
Huittisten museossa avautunut näyttely Antaa lasten leikitellä tarkastelee elämää lapsen näkökulmasta. Lasten elämä ei 1900-luvun alkupuolen maalaispitäjässä kuitenkaan ollut pelkkää leikkiä – päinvastoin. Lasten odotettiin osallistuvan kodin askareisiin heti, kun kynnelle kykenivät. Työt opittiin aikuisia matkimalla ja aluksi leikin varjolla.
Näyttely johdattaa katsojan läpi lapsuusvuosien, syntymästä aina rippikouluikään. Esineiden ja valokuvien lisäksi mukana on eri lähteistä poimittuja lapsuusmuistoja Huittisista.
Muistoissa nousevat esiin sekä leikit että työnteko. Maatilan työt tulivat tutuiksi viimeistään kouluiässä.
”Sittek ko mää ja meem plikat rupesimme kynnellek kykeneen alta kymmänen iäsä, käsky kävi meitillekki joka aamu juhannuksen tianoisa, meinaa heinäpellolle, ” kertoo Timo Kouttu kirjassa Ota avvaiv völliis.
Maaseudulla leikkikavereita yleensä löytyi sisaruksista tai lähialueen lapsista. Mutta leikki sujui yksinkin.
”Nuket olivat minulle todella rakkaita. Niillä saattoi leikkiä yksin omia juttuja kun aina ei leikkikavereita ollut”, kertoo Marja Anttila Huittisten Joulu -lehdessä 2017.
Näyttelyn rakentamisessa apuna olleet Museon ystävät löysivät näyttelystä itselleen tuttuja asioita ja innostuivat muistelemaan omaa lapsuuttaan.
Huittisten museon johtaja Satu Rantala haastaakin näyttelyssä kävijöitä muistelemaan.
”Toivon, että näyttely innostaa kävijöitä muistelemaan omaa lapsuuttaan. Halutessaan omat muistonsa voi kertoa myös museolle, ja ne voidaan liittää osaksi näyttelyä.”
Koronatilanteesta johtuen tänä vuonna ei järjestetty näyttelyn avajaisia. Museo pyrkii myöhemmin järjestämään näyttelyyn liittyvän tapahtumapäivän.
Huittisten museossa seurataan tiiviisti koronatilannetta ja noudatetaan viranomaisohjeita ja -suosituksia.
