Eräänä aurinkoisena kesäkuun päivänä päiväkotimme 2-4 -vuotiaat aikuisineen istahtivat linja-autoon, määränpäänään Lantulan kylätalo. Huristimme bussin kyydissä ihanan vihreiden maisemien halki. Perillä meidät toivotti tervetulleeksi Laaksosen Pirkko. Näimme myös Virri-Hanhijärven Leenan pienen koiran kanssa.

Suunnistimme innoissamme pihan leikkipuistoon. Telineet olivat mukavasti erilaisia kuin oman päiväkodin pihassa. Hiekkalaatikossakin oli kiva leikkiä, samaten pienellä kalliolla sekä erään telineen alla olevassa ”ravintolassa”.

Eräällä lapsella oli 5-vuotissyntymäpäivä. Onnittelimme häntä laululla. Saimme suut makeaksi, sillä hän tarjosi karkit. Karkkipaperit kerättiin leikkiämpäriin. Leikkien loputtua menimme katsomaan kierrätyspistettä tuo ämpäri mukanamme. Karkkipaperit eivät kuuluneet lasin- eivätkä metallinkeräykseen, eivät myöskään kartonkiin, eivätkä biojätteeseen. Niiden oikea sijoituspaikka olikin sekajäte.

Sisällä nautimme tilaamamme keittolounaan, joka huipentui jäätelöpuikko-jälkkäriin. Monesta suusta kuului: ”hyvää ”.  Joku kysyi:  ”Miksi täällä saa syödä kengät jalassa?”  Päiväkodissa kun syömme aina sisätossut jalassa.

Ruokailuhetken jälkeen pakkauduimme bussiin, joka kuljetti meidät takaisin päiväkotiin. Joku lauleskeli ”Bussilaulua”.

Porukka oli varmasti melko väsyksissä, mutta hyvällä tuulella.

Stormin päiväkodin porukan puolesta: Päivi Jokipohja