Lauantaina järjestettiin Heinoo Soi tapahtuma Sastamalan Wanhan Pappilan tunnelmallisessa pihapiirissä, Pyhän Marian kirkon kupeessa. Pappilan isäntäväki, Eija ja Juhani Ijäs kertoivat, että yleisömäärä ylitti heidän odotuksensa.

Ukkosen uhkakaan ei säikäyttänyt kuulijoita saapumasta kuulemaan norjassa asuvan Kauko Leskisen ja Sastamalan oman Venla Ritasen lauluja. Meininki oli iloinen ja musiikista välittyi mukavan leppoisa tunnelma. Lapset keinuivat ja paikalle saapunut jonglööri näytti taitojaan väliajalla.

Muusikot olivat jo etukäteen luvanneet tarjota erikoisen musiikkielämyksen, eikä ohjelmisto todellakaan tuottanut pettymystä. Konsertti alkoi yllättäen Antero Luonsin hauskan oivaltavalla Vain nyt on nyt kappaleella. Seuraavan kuultiin Venla Ritasen Tanssittiin nurmikolla ja Turha taivas, jotka kietoivat pihapiirin romanttiseen tunnelmaansa.

Leskisen Oulun murteella leikittelevä, rauhallinen Alakko nää mua kutsui yleisön mukaan ja seuraavaksi oltiin jo tom waits-maisessa vanhakantaisessa menossa Everybody is Naked Under their Clothes.

Kauko on kääntänyt Syksyn sävelen norjaksi ja lauantaina saimme kuulla hänen Venlan kanssa esittämä kaksikielinen, norjalais-suomalainen duetto tästä Juicen klassikosta.
Ensimmäinen setti päättyi svengaavaan räppiin, joka kuvasi humoristisesti kalevalaisen runolaulun merkitystä tiedonvälittäjänä.

Toisen setin aloitti Anteron verevän venyttelevä globaali blues, Saharan hiekkaa Suur-Heinoon ladulla. Kitaristi Markku Laitala elvisteli All Shook Up -kappaleella ja Jukka Ritanen, joka on Venlan isä, muistutti kaikkia Juicen sanoin että Ollaan ihmisiksi.

Venlan säveltämien englanninkielisten biisien, Kaukon urbaanien kveenikokemusten, isoisän ballaadin, kieltolain aikaisen rekilaulun, ja jämäkän funkin kautta päädyttiin ajamaan ulos meitä kaikkia riivaavaa sisäistä kriitikkoa yleisön laulun ja taputuksen tahdissa.

Oli hienoa kuulla kaikkien bändin jäsenten soololaulua ja Ritasen isän ja tyttären taitava taustalaulu tuki hienosti Leskisen suorasukaista ilmaisutapaa. Anteron Luonsin ja Jukka Ritasen yhteistyönä komppi oli svengaavan varmaa ja Laitalan kitarointi toi välillä mieleen itsensä Carlos Santanan.

Timo Heino teki todella erinomaista työtä äänimiehenä. Venlan kaunis ääni tunnetaan jo Sastamalassa ja koko Pirkanmaalla. Hänen laulujaan tullaan varmasti vielä kuulemaan suuremmissakin yhteyksissä.

Teksti: Kauko Leskinen