Alueviesti kysyi Janne Saarikiveltä kysymyksiä Vanhan kirjallisuuden päivien Sanat ja tunteet -teeman innoittamana.

Olet kielitieteilijä, tietokirjailija, puhuja ja monille tuttu muun muassa television keskusteluohjelmista. Sinulla on sana hallussa, auttaako tunteiden sanoittaminen myös tunteiden hallinnassa?

”Ei auta. En hallitse tunteitani yhtään. Mutta toisaalta en myöskään kauheasti pelkää niitä. Minusta tuntuu, että surin osa maailman sekoilusta on tukahdutettuja tai väärään suuntaan sinkoavia katkeruuden, häpeän, vihan ja kostonhimon tunteita. Poliittisen vihanpidon ja pisneksen sijaan kannattaisi vaan istua kannon nokassa ja nauttia kauheasta olosta.”

Milloin olet viimeksi kokenut tunne-elämyksen kirjan parissa? Mikä kirja oli kyseessä?

”Joka päivä koen tunne-elämyksiä kirjojen kanssa. Nyt tänään kello 11.40 en ole vielä lukenut mitään kirjaa, joten pitää mennä eiliseen, jolloin luin Robert Nelsonin tutkimusta luterilaisuudesta sosiaalidemokratian ja pohjoismaisen mallin taustana. Se sai aikaan tyytyväistä myhäilyä ja voimakasta halua tarkistaa asioita sieltä täältä. Syntyi myös tarve lukea pitkästä aikaa Marxia ja pohtia hänen suhdettaan uskontoon.”

Millaiset asiat tai ilmiöt ajassamme herättävät sinussa kielteisiä tunteita? Entä myönteisiä?

”Ahdistun sosiaalisen median kulttuurisodasta ja tuomitsemisen halusta kovin. Se on kauheaa katsottavaa. Inhoan liian ideologisia ihmisiä ideologiaan katsomatta. Mikään mihin liittyy jokin -ismi-päätteinen asia ei voi loppua hyvin.

Myönteisen tunteen herättää kirkossa käynti ja Raamatun luku, kaljan juonti ja nousuhumala ja joskus nuorison näkeminen. Oli esimerkiksi hieno nähdä miten sympaattisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja olivat kultaleijonat. Lauloivat Finlandiaa, eivät hermoilleet, eivät alisuorittaneet, kiroilleet, syytelleet tai ördänneet. Osasivat vain ja iloitsivat. Meidän sukupolven nuoruus oli tuohon verrattuna kauhea.”

Kirjallisuus itsessään herättää tunteita, mutta voi toimia myös pakopaikkana, maailmankatsomuksen avartajana, mielialan kohottajana jne. Onko sinulla joku lohtukirja tai muu suosikkiteos, jonka parissa viihdyt?

”Minulla on monia lohtukirjoja. Juuri nyt luemme vaimoni Tainan kanssa toisillemme ääneen Tuntemattoman sotilaan. Se on todella erilainen kirja kuin siihen liittyvät isänmaalliset mielikuvat. Se kertoo kapinallisuudesta elämän mielettömyyden ja väkivallaan keskellä ja samalla myyttien ja valtarakenteiden ulkopuolisen todellisen Suomen syntytarinan. Tärkeää on tällä hetkellä lukea myös Kalle Päätaloa. Aina pitää lukea Raamattua ja etymologisia sanakirjoja.”

Osaat kuulemma ainakin viittätoista kieltä. Se on hienoa, mutta tunnetkos Tyrvään murretta?

”Tunnen Tyrvään murretta valitettavasti melko huonosti. Vaimoni porukat puhuvat Kokemäen murretta, mutta se on ihan eri maailma. Mielestäni Tyrväälle tarvitaan Heikki Ojansuun ja Pertti Virtarannan monumentti, koska Kokemäellä on E.N. Setälän monumentti, ja Setälä kurmootti Ojansuuta ja esti hänen tutkijanuransa kehittymisen. Oli ehkä kateellinen.”

Olet Vanhan kirjallisuuden päivillä perjantaina haastateltavana otsikolla Kieli vie. Mihin se voi ihmisen viedä?

”Kieli vie minne vain ja ilman sitä ei pääse edes vessaan.”

Olet viihtynyt kirjapäivillä aiemminkin. Suomen suvi on tapahtumia täynnä. Mikä innostaa saapumaan Sastamalaan?

”Häme ja Satakunta ovat Suomen henkisen kulttuurin keskipiste. Tästä ei ole epäilystäkään, ja sanon tämän siis ihmisenä, jolla on lähinnä itäiset juuret. Näillä perillä on kantatalot historian etisiä, käräkivet mäellä keskiaikaisen kivikirkon vieressä. Joka toisesta torpasta on syntyisin kansallisesti merkittävä kirjailija ja joka toisesta humanististen alojen huippututkija.

En edes ymmärrä, miten ihminen voi asua henkisesti noin rikkaalla alueella seudulla näkemättä koko ajan Setälän, Ojansuun ja Väinö Linnan haamuja.”

Sastamala on julistautunut Suomen kirjapääkaupungiksi, ja siinä määrin kirjahulluja ihmisiä täällä asuu, että yksi kirjallisuustapahtuma ei kaikille riitä. Kirjakorttelin Yö järjestetään elokuussa kolmatta kertaa. Uhkaako sastamalalaisten touhu mennä jopa överiksi? Entä Janne Saarikiven touhu? Olet tulossa myös Kirjakorttelin Yöhön.

”Sastamalassa on juuri sen verran touhua ja paikallisylpeyttä omista kulttuuritraditioista kuin muuallakin pitäisi olla. Se on mahtavaa. Mutta överiksi ei ole mennyt läheskään. Ehdotan laajentamaan myös tieteen puolelle.

Järjestäkää ensi alkuun Ojansuu-päivät ja Virtaranta-päivät. Ja jos Kokemäellä olisi samaan aikaan Setälä-päivät, olisi myönteinen kilpailutilanne. Voin jelpata, että saadaan parhaat tutkijat puhumaan. Myös Unto Salon muistopäivä tarvitaan.”

LUITKO JO TÄMÄN JUTUN KIRJAPÄIVISTÄ:

Tunteet pelissä kirjanystävien karkeloissa Sastamalassa: Mikä liikuttaa, suututtaa tai vaikuttaa?