Yksinäisyys ei tarkoita samaa asiaa kuin yksin oleminen tai asuminen. Monet ihmiset viihtyvät hyvin omassa rauhassaan. Ongelmaksi yksinolo alkaa muodostua silloin, kun ihminen tuntee yksinäisyyttä, ja kaipaa toisten yhteyteen – mutta kokee, että siihen ei ole mahdollisuutta.
Moni kokee surua siitä, että heihin ei pidetä yhteyttä juuri lainkaan. Yksinäisyys voi hiipiä elämään myös esimerkiksi silloin, kun puoliso kuolee, eikä ketään olekaan enää jakamassa arkea.
Ystäväverkostotkin saattavat kaventua vuosien karttuessa, ikätoverit sairastelevat ja osa heistä menehtyy. Joidenkin kohdalla lapset ja lapsenlapset voivat asua kaukana, toisella paikkakunnalla – tai jopa kokonaan toisessa maassa.
Yhteyttä voi nykyaikana pitää monin tavoin, mutta ruudun välityksellä tapahtuva yhteydenpito ei kuitenkaan koskaan voi korvata täysin fyysistä läsnäoloa.
Sastamalan kaupungin hyvinvointikoordinaattori Mervi Saaren tehtäviin kuuluu myös ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisemisen koordinointityö.
”Yksinäisyyden ehkäisy ei onnistu vain yhden toimijan työnä, vaan vaatii laajan verkoston, yhteisen tilannekuvan ja rohkeutta etsiä uusia ratkaisuja niiden ikääntyneiden tavoittamiseen, jotka jäävät helposti ulkopuolelle. Usein ratkaisut eivät synny ainoastaan uusista palveluista, vaan siitä, että ihmiset löytävät jo olemassa olevat palvelut”, Saari korostaa.
”Kukaan toimija ei tavoita yksinään kaikkia. Mitä enemmän ikääntyneitä kohtaavia tahoja on mukana, sitä paremmin tunnistamme osallistumisen esteitä ja myös mahdollisuuksia.”
Kaupungin tehtävänä on mahdollistaa asukkaiden kohtaamisia tarjoamalla ja kehittämällä erilaisia kohtaamispaikkoja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.
”Esimerkkinä tästä Sastamalassa on vaikkapa Lähitorit, kyläyhdistysten ja seurakuntien kokoontumiset, kirjastot, kansalais- ja opistotoiminta, järjestöjen vertaisryhmät sekä erilaiset tapahtumat ja kerhot. Toki yhtä tärkeitä kohtaamispaikkoja ovat myös vapaamuotoiset ”aamuparlamentit” ja muut epäviralliset kokoontumiset kahviloissa tai muissa yhteisissä tiloissa, joissa tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia”, mainitsee Saari.
Kaupungilla on kumppanuusopimukset Mieli Tukitalo Mielenterveys ry:n ja Suomen Punaisen Ristin paikallisosastojen kanssa.
”Kaupungin kaikkien järjestöavustusten turvin mahdollistetaan paljon kohtaamispaikkatoimintaa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä järjestöjen tekemästä yksinäisyyden ehkäisytyöstä haluan mainita erityisesti myös Mouhijärven eläkkeensaajien tekemän Paas poiketen- toiminnan”, Saari kertoo.
Pirkanmaan hyvinvointialueen Lähitorit ovat avainasemassa, ja ne on löydetty hyvin ja koettu tärkeiksi. Lähitorit ovat matalan kynnyksen kohtaamis- ja neuvontapaikkoja, jotka tarjoavat ohjausta ja apua arkeen. Niissä tapaa luontevasti myös ikätovereita.
”Lähitoreilta saa yleistä neuvontaa Pirhan, järjestöjen ja yksityisten yritysten palveluista. Sieltä saa myös digitukea hyvinvointialueen palveluissa asiointiin ja mahdollisuuden asioida tietokoneella vaikkapa Kelassa etäpisteasiointina. Palveluohjaus kuuluu niin ikään Lähitorien tarjontaan”, Saari selvittää
”Hyvinvointialueen ikäihmisten ja vammaisten palveluihin hakeudutaan myös Lähitorien kautta.”
Pirkanmaan hyvinvointialueella toimii liki 80 Lähitoria, Sastamalassa niitä on seitsemän jakautuen eri alueille.
”Järjestöt, kyläyhdistykset, eläkeläisjärjestöt ja muut toimijat ovat tärkeässä roolissa yksinäisyyden ehkäisemisessä. Seurakuntien taholta järjestetään paljon mielekästä toimintaa, jossa pääsee kohtaamaan myös muita ihmisiä. Myös kotiin vietävällä vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys”, selvittää Saari.
Seuraa ja aktiviteetteja tarjoavat myös kunnan järjestämät liikunta- ja kulttuuripalvelut.
Uusiakin tapoja yksinäisyyden torjumiseen on suunnitteilla. Yksi niistä on kulttuurikaveritoiminta.
”Kulttuurikaverin kanssa voi mennä yhdessä vaikkapa johonkin tapahtumaan. Ensi vuosi on pilotointi- eli testausvuosi, jonka aikana kaupungin kulttuurikaveritoiminta käynnistyy”, Saari kertoo.
”Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa voi saada kulttuurikaverin vaikka VaLePan peliin tai Jaatsin taidenäyttelyyn ottamalla yhteyttä kulttuurikaveritoimintaa koordinoivaan tahoon. Tarkemmat yhteystiedot ja toimintaohjeet julkaistaan toiminnan käynnistyessä.”
Kulttuurikaveritoiminnassa vapaaehtoinen kulttuurikaveri lähtee asiakkaan seuraksi esimerkiksi kirjastoon, näyttelyyn tai vaikka lähiluontoon yhdessä. Toiminnan tavoitteena on madaltaa osallistumisen kynnystä ja tarjota seuraa niille, joille yksin lähteminen voi tuntua vaikealta.
”Kulttuurikaverit ovat tehtävään koulutettuja vapaaehtoisia, jotka hakeutuvat toimintaan omasta kiinnostuksestaan. Kulttuurikaveritoiminnasta kiinnostuneille vapaaehtoisille järjestetään ensimmäinen haku vuoden 2026-2027 vaihteessa, minkä jälkeen heidät haastatellaan ja perehdytetään tehtävään”, Saari täsmentää.
Ihan tavalliset arjen keskellä tapahtuvat kohtaamiset ovat myös tärkeitä. Päivän kohokohta voi olla keskustelutuokio apteekissa lääkkeitä noutaessa, kaupassa käynti tai naapurin kanssa rupattelu. Monesti ihan pienetkin kohtaamiset piristävät.
Entä mitä jokainen voisi omalla kohdalla tehdä ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisemiseksi, ja mitä seikkoja kannattaa ottaa huomioon?
”Tärkein neuvo on uskaltaa pyytää seuraa tai tarjota sitä toiselle. Moni mukava hetki, uusi tuttavuus tai yhteinen kokemus alkaa pienestä aloitteesta. Vaikka ensimmäinen kutsu yhteiseen tekemiseen ei johtaisikaan tapaamiseen, kannattaa yrittää uudelleen. Yhdessä tekemisen ei tarvitse olla mitään suurta, sillä usein riittää kuppi kahvia, kävely lähiluonnossa tai hetki jutustelua. Tärkeintä on pysähtyä toisen ihmisen äärelle, kysyä mitä kuuluu ja kohdata aidosti”, Saari sanoo.
”Kannattaa myös lähteä rohkeasti mukaan tapahtumiin, harrastuksiin ja ryhmiin sekä hyödyntää Lähitorien toimintaa. Yksinäisyyden kokemuksen kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan siitä kannattaa puhua luotettavalle ihmiselle. Jos joku kertoo kokevansa yksinäisyyttä, tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan ja pohtia yhdessä edes yhtä pientä keinoa, joka voisi helpottaa tunnetta. Sanon aina, että arvokkainta, mitä voit toiselle antaa, on aikasi.”
