Tulevan Sastamalan kaupungin, siis vuonna 2019, tärkein tehtävä on olla elinvoimainen ja viihtyisä. Tuo elinvoima ei tarkoita vain yrityksiä ja työpaikkoja. Elinvoima on myös kasvatusta, opetusta, sivistystä, kulttuuria, liikuntaa ja erinomaisia asuinpaikkoja. Näistä pitävät niin nykyiset asukkaat kuin uutta kotikuntaa etsivätkin.

Siis viihtyisyyttä kaivataan. Sitä etsitään nyt Vammalan keskustaan hankkeella. Vaan pitääkö aina kaiken rouhiintua monimutkaisten päätöksentekorattaiden uumenissa? Ei pidä. Ehostusta voidaan varmasti tehdä ihan virkamiespäätöksillä. Jokaisen hallintokunnan, ydinprosessin, johtajalla on näpeissään euroja, joita voi käyttää kaupunkikuvan kohentamiseen.

Ehkä aina ei tarvita pieniin, mutta näyttäviin muutoksiin kaupunkikuvatyöryhmä, tai jotakin komiteaa. Tosin Jari Andersson (kok) aikanaan, olisiko ollut 2000-luvun puolivälissä, asetti Vammalan valtuustoa johtaessaan kaupunkikuvatyöryhmän. Sen myötä kaupunki sai hienot linja-autopysäkit. Nyt pysäkit ovat elähtäneet ja kuvaavat Vammalaa, ei Sastamalaa. Olisiko tässä petraamista pikkurahalla? Pysäkkejä toki tarvitaan lisää, koska liitosten kautta on kaupunki laajentunut. Ja pysäkeille voisi kehittää Sastamalaa ja entisiä kuntia kuvaavia rohkean räväköitä aiheita. Ei maksa satojatuhansia euroja, ei edes kovin useita kymppitonneja.

Ja kerran vielä. Ensi sunnuntai on ratkaiseva kuntavaalipäivä Sastamalankin osalta. Tulevat valtuutetut rakentavat tulevaisuuden kaupunkia. Äänestäminen on keino vaikuttaa. Vanha Vammala varmaan pitää pintansa, mutta entäpä entiset muut Sastamalan kunnat? Jotta kaikkialta valtuustoon nousee ihmisiä, niin äänestäminen on siihen ainoa keino.

Että eipä muuta, kuin uurnille, jos ennakkoääni jäi antamatta.