Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen veti viime viikolla Huittisten Risto Ryti -salin viimeistä penkkiä myöten täyteen luennoidessaan siitä, mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun.

Sinkkosen suosiosta kertoo paljon se, että MLL Huittisten ja yhteistyökumppaneiden järjestämä tapahtuma myytiin loppuun nopeasti lippujen tultua myyntiin.

Muutamaan vuoteen Sinkkosta ei ole Huittisissa kuultu,mutta edelliseltä vierailulta miehen mieleen oli jäänyt nuoren huilistitytön esiintyminen. Tästä kertoessaan Sinkkonen sai oivan aasinsillan kuumana käyvään keskusteluun nais- ja miesnimityksistä.

“Enää ei tietenkään saisi sanoa tyttö. Tämä on kummallinen aika, kun ei tiedetä onko tyttöjä ja poikia, vai ovatko molemmat henkilöitä.”

Sinkkonen antaisi tyttöjen olla rohkeasti tyttöjä ja poikien poikia, sillä hänen mukaansa tämän päivän Suomessa ei ole enää odotuksia, että tyttöjen pitäisi olla tietynlaisia.

“Itse alan olla jo huolestuneempi pojista kuin tyttöjen asemasta. Vuosittain peruskoulusta pääsee 2000 poikaa, joiden lukutaito on alkeellinen. En halua viedä mitään pois tytöiltä, mutta nyt olisi syytä huolestua pojista. Miksi meillä vallitsee ajatus, että pojan ei kuuluisi olla koulussa hyvä”, Sinkkonen kysyi.

Jonkin verran käydään keskustelua siitä, johtavatko poikien rajummat leikit väkivaltaiseen käytökseen myös jatkossa. Sinkkonen ei tähän usko. Hän muistuttaa, että leikissä otetaan rooli, joka riisutaan leikin päätyttyä.

“Pikkupoikien pitää saada leikkiä pyssyleikkejä, ne eivät tee kenestäkään väkivaltaista. Varsinkin pojilla on fysiologinen tarve leikkisään nahisteluun, joten isän kanssa otetut painimatsit ovat vain hyvästä. Tytöt pitävät enemmän pehmoisesta läheisyydestä.”

Vähemmän pelaamista, enemmän läsnäoloa

Viime aikoina on puhuttu paljon lasten ja nuorten pelaamisesta. Aihe kuuluu myös Sinkkosen mieliteemoihin.

“Yhä useamman lapsen elämä pyörii pelkästään pelien ympärillä ja tutkimusten mukaan peleissä on olemassa kiistaton riippuvuuden riski. Lisäksi olen aivan saletti, että lyhytkestoinen, nopeatempoinen ja aisteja kuormittava pelimaailma on myös syynä lasten levottomuuteen.”

Sinkkosen mukaan on olemassa hauskoja, viihdyttäviä ja kehittäviäkin pelejä, mutta vanhempien tulisi huolestua, mikäli lapsi tai nuori samaistuu peleissä roistoon, joka rikkoo normeja ja hyökkää poliiseja vastaan. On tärkeää, että vanhemmat tarkkailevat, millaisia pelejä lapset pelaavat ja miten he käyttävät internetiä.

“Lapset ovat loistavia käyttämään puhelinta ja osaavat esimerkiksi mennä incognito-tilaan, jolloin puhelimen sivuhistoriaan ei jää merkintöjä käydyistä sivuista. Todistettavasti jo 10-vuotiaat lapset saattavat vierailla pornosivuilla. Vanhempien on avattava silmät, sillä lapsille traumaattista materiaalia on saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa ja ihan ilmaiseksi”, Sinkkonen painottaa.

Kaikki heti mulle nyt

Mitä lasten älylaitteiden käyttämiselle sitten pitäisi tehdä ja mikä on sopiva määrä pelaamista yhdelle viikolle?

“Välttämättä aika ei ole oikea mittari pelaamiselle. Lapset ovat erilaisia ja joku voi koukuttua pelaamiseen niin, että vieroittaminen vaatii totaalisen pelikiellon pitkäksi aikaa. Toinen taas saattaa saada tarpeekseen, kun on kerran saanut kerran pelata niin paljon kuin sielu sietää.”

Pelit ovat monelle lapselle hauskaa ja mukavaa ajanvietettä. Sinkkosta kuitenkin huolestuttaa paitsi väkivaltaisten pelien yhteys lisääntyneeseen väkivaltaiseen käytökseen, turhautumiseen ja empatiakyvyn puutteeseen, myös pelaamisen myötä kadonnut pitkäjänteisyys.

“Kodin ja koulun tehtävä on opettaa lapsia tekemään asioita, joihin ei ole erityisen motivoitunut. Tämä aika on sellaista, että kaiken pitäisi olla mukavaa ja asiat pitäisi saada heti. Pelimaailma vastaa juuri tähän tarpeeseen. Vanhempien pitää opettaa lapsi saamaan iloa muunlaisista asioista, kuten vaikka siististä huoneesta.”

Pelaamisen ohella levottomuutta lisäävät myös jatkuvasti vähentyvät yöunet.

“Vanhemman tehtävä on valvoa, että kersa sammuttaa valot. 14-vuotiaan lapsen yöpöydällä ei kuulu olla puhelinta, jotta nuori voisi keskellä yötä olla valmiina vastaamaan johonkin turhaan viestiin. Vanhempienkin pitäisi unohtaa asenne, että jotain saattaa mennä ohi, ellei puhelinta jatkuvasti katso.”