Lähetyksen Löytötuvan pakettiauto on tuttu näky Sastamalan kaduilla. Joka perjantai valkoinen auto huristaa Vammalan keskustan tuntumassa keräten kyytiinsä ihmisille tarpeetonta tavaraa, joskus jopa kokonaisia kuolinpesiä.
”Pakettiauto on jo opittu tuntemaan. Kun ajamme taloyhtiön pihaan hakemaan sovittua kuormaa, saatetaan useammasta ikkunasta huudella, että heilläkin olisi tavaraa. Kaikki siisti tavara otetaan kyytiin, mikä sisään mahtuu”, sanoo Jukka-Olavi Jalo.
Ajatusmaailma kuvaa hyvin koko Löytötuvan toimintaa. Myymäläpäällikkönä työskentelevä Jalo kertoo, että Marttilankadun ja Onkiniemenkadun kulmassa toimiva kirpputori ottaa vastaan kaiken hyväkuntoisen tavaran, mitä asiakas sinne tuo.
”Meille tuodaan joka päivä kaksi kuutiota vaatetta ja muuta pientavaraa, ja siihen huonekalut päälle. Vaikka suurin osa tuotteista on siistejä, puhtaita ja hyväkuntoisia, eivät kaikki siitä huolimatta mahdu mitenkään myyntiin. Sitä varten meillä on omat kanavamme, joiden kautta meille ylimääräiset tavarat voidaan laittaa eteenpäin.”
Jalo kertoo, että esimerkiksi vaatteet lähetetään edelleen hyväntekeväisyytenä Itä-Blokin maihin, pääasiassa Bulgariaan. Nytkin kirppiksen alakerrassa on vino pino banaanilaatikoita odottamassa kuljetusta.
Merkittävä työllistävä vaikutus
Jalolla ei ole varmaa tietoa, mutta hän uumoilee Vammalan Helluntailähetys ry:n ylläpitämän Löytötuvan olevan Vammalan vanhin kirpputori.
Se avattiin miltei tasan kolmekymmentä vuotta sitten, 7. kesäkuuta 1991, nyt jo puretussa puutalossa Onkiniemenkadulla. Kirpputorin ”äiti” oli kangaskauppaa keskustassa pitänyt Helvi Ahonen.
Löytötupa on ehtinyt toimia myös antikvariaatin tiloissa Marttilankadun puolella, mutta nykyisessä osoitteessa kauppaa on käyty jo yhdentoista vuoden ajan.
Jukka-Olavi Jalon mukaan laajentumista on tehty tilanteen niin vaatiessa. Viimeksi käyttöön otettiin gospel-kahvilan tilat myymälän alakerrasta. Neliöitä on nyt käytössä kaikkineen noin 1500, mutta siinä ei ole tuumaakaan liikaa.
”Mitähän sitten tehdään, kun tästä neliöt loppuvat? Pitää varmaan alkaa katsella Prisman avauduttua tyhjäksi jäävää S-Marketin tilaa”, naurahtaa myymäläpäällikkö.
Kirpputoria pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Ringissä on 47 henkeä, jotka tekevät Löytötuvalla töitä kahdessa vuorossa. Jokaisessa vuorossa työskentelee kahdesta neljään henkeä. Pakettiautoporukka on erikseen, siinä ringissä on kahdeksan miestä eli työvuoro osuu kohdalle kerran kuussa.
Seurakunnan omien vapaaehtoisten lisäksi Lähetyksen Löytötuvalla on merkittävä työllistävä vaikutus, Jalo kertoo.
”Työllistämme kaupungin työllisyyspalveluiden kautta kuntouttavaan työtoimintaan, kuljetushommissa puolestaan on yhdyskuntapalvelun suorittajia Rikosseuraamusviraston kautta. Lisäksi Sastamalan kaupunki on tukenut joka kesä muutamia nuoria kesätyöntekijöitä.”
Kirppiksen tuotoilla tuetaan seurakunnan lähetystyötä. Lähettejä on useita Aasiassa ja Euroopassa.
”Täällä tapaa ihmisiä”
Lähetyksen Löytötupa on nimensä mukaisesti varsinainen aarreaitta. Sen ovat havainneet myös asiakkaat, sillä tulijoita kirpputorille on laajalti myös Sastamalan ulkopuolelta; Helsingistä, Tampereelta ja Porista sekä pitkin poikin muualtakin.
Löytötuvalla on isot näyteikkunat kummankin kadun puolelle, ja niiden somistamisesta vastaa Anita Pietilä. Hän kuvailee tehtävää sydämen asiakseen.
”Ikkunoista on ilmeisesti saatu aika houkuttelevat, sillä kyselyjä esillä olevista tuotteista tulee säännöllisesti”, hän toteaa tyytyväisenä.
Pietilä ja toinen vapaaehtoinen, Pertti Rossi, ovat molemmat työskennelleet kirpputorilla kymmenkunta vuotta. He pitävät hommaa mielenkiintoisena.
”Täällä tapaa paljon ihmisiä. Onhan tämä eläkeläiselle mukavaa vaihtelua, ei tarvitse yksin kiikkua keinutuolissa”, Rossi naurahtaa.
Lähetyksen Löytötupa juhlii 30-vuotista taivaltaan loppuviikon ajan. Kirpputorin edessä Onkiniemenkadulla on koronaturvallinen kahvitarjoilu.
Tämä kirpputori on oikea Vammalan tavaratalo. Täältä löytää esim nuoripari uuteen kotiinsa kaiken tarvittavan, jos on jotain tai vaikka ”kaikkea” vailla. Olisipa tämä ollut jo 50 vuotta sitten, ei ois kodin hankinnoissa täytynyt pyöritellä peukaloita.
Toisaalta ihmetyttää katsellaessa mistä kaikesta on luovuttu. Toisaalta hienoa, kun on kulkeutuneet kirppikselle eikä kaatikselle. Kerrassan upea paikka, hyvä kun on olemassa.
Kirjojakin on niin paljon, että silmät ihan sekoaa. Jokke kivenheiton päässä, Kirjakaupunki!
Juu. Minä kans siellä kirppiksellä imehtelin, mitä kaikkea löytyy ja olisin myös mieluusti ostanut viiskyt vuotta sitten jotain kirppikseltä, ettei olis ensimmäisiä kirjahyllyjä yms tehdä tiilistä ja kaikesta tilapäisestä rakennusjätteestä, kun pirtti valmiiksi saatiin.